"Yy, kaa, koo, ne. . . kaksitoista." Ystäväni laski kuinka monen miehen kanssa oli ollut sängyssä. Olimme 13-vuotiaita. Ystävällä oli 18-vuotias poikaystävä, joka vaati tätä harrastamaan seksiä kavereidensa kanssa.

Ystävän kertomat asiat tuntuivat ahdistavilta ja pikkuisen kadehdittavilta. Epäilin, että ystävä oli päässyt osaksi Todellista Elämää ja oma elämäni ei alkaisi koskaan.

Ajattelin ystävää tänä keväänä, kun luin juttuja Raaseporin hyväksikäyttötapauksista, joissa kymmenen miestä oli ahdistellut alaikäisiä tyttöjä internetissä. Osa oli harrastanut tyttöjen kanssa seksiä.

Nuoruudessani, 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, ei juuri puhuttu hyväksikäytöstä tai ahdistelusta. Mutta iltaisin kaupungilta palatessa ohi ajavat autot hidastivat ja kuljettaja huikkasi ikkunasta:

"Annatko?" Metrossa aikuiset miehet kuiskasivat: "Mitä maksaa?"

Kadulla tuntemattomat miehet kommentoivat takapuolta, jotkut tarttuivat kiinni. Siitä puhuttiin ystävien, mutta ei aikuisten kanssa.

Ne olivat pelottavia ja joskus vähän jännittäviä kohtaamisia. Kuten mies, joka yritti suudella minua Forumin kauppakeskuksen takana. Olin 12-vuotias ja varma, että kukaan ei koskaan suutelisi minua.

Irrottauduin, koska tilanne pelotti. Mies pyysi treffeille. En mennyt, mutta mietin asiaa. "Jos hän on portti oikeaan elämään?" pohdin päiväkirjalle.

Raaseporin kaltaisten hyväksikäyttötapausten uutisoinnissa käytetään raflaavia ilmauksia kuten "pedofiiliskandaali". Kaikki vihaavat pedofiilejä ja kaikki ajattelevat, että sellaiset ihmiset ovat hyvin kaukana meistä.

Todennäköisesti kyse on paljon lähempänä olevasta asiasta. Siitä, että aikuisten miesten seksuaalinen halu nuoria tyttöjä kohtaan on hyvin yleistä. Ja että joskus halun kohdetta myös vihataan ja halveksitaan. Ja että kaikki eivät näe fantasian toteuttamisessa mitään väärää.

Nuorena pelko siitä, että ei koskaan kelpaa kenellekään on usein todellista ja jokapäiväistä. Huoli, että joku saattaisi satuttaa, on usein kaukaista ja teoreettista. Siksi nuorena päätyy helposti kokeilemaan asioita, joihin liittyvän kivun ymmärtää vasta, kun se on liian myöhäistä. Siksi on kohtalokasta, että fantasioitaan toteuttavat aikuiset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, miten paljon vahinkoa voivat aiheuttaa.

Internet on tuonut hyväksikäyttöön uusia muotoja, mutta itse ilmiössä ei ole mitään uutta. On hyvä, että nyt puhutaan siitä mitä tapahtuu.

Mutta teinien ahdistelijat eivät välttämättä ole kaikkien kauhistelemia pedofiilejä. He ovat aikuisia miehiä, jotka välittävät enemmän omasta nautinnostaan kuin kivusta, jota heidän tekonsa toiselle tuottaa. Sellaisia ihmisiä on paljon, usein hyvin lähellä.

Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttiohjaaja.