"190 euroa tarjottu! Korottaako joku?" huutokaupan pitäjä kysyy.

Sinisiin aurinkolaseihin sonnustautunut Ossi Uusitalo, 20, puristaa käsiään nyrkkiin ja tärisee.

Huudettavana on Chrysalis-niminen ponilelu. Lelu on uniikki, koska se on tuunattu eli muokattu toisesta ponista.

Uusitalo haluaa juuri tuon lelun kokoelmiinsa. Hän miettii pitkään ja huutaa 200 euroa.

Kukaan ei vastaa tarjoukseen.

Kun nuija kolahtaa pöytään, Uusitalo nostaa kädet ilmaan ja karjaisee: "Yeeaah!"

Uusitalo vapisee yhä. Hänen on vaikea uskoa, että hän on voittanut Chrysalis-ponin.

Uusitalo on työharjoittelussa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, ja 200 euroa tarkoittaa viikon palkkaa. Chrysalis on Uusitalon lempiponi, joten ostos ei kaduta.

Huutokauppa on osa Helsingissä Toimintakeskus Hapessa kesäkuussa järjestettyä ponimiittiä.

Siihen kokoontui lähes sata parikymppistä miestä, joita yhdistää rakkaus My Little Pony -animaatiosarjan uuteen versioon nimeltä Friendship is Magic.

Joka puolella tapahtumaa vilisee poniaiheisia t-paitoja ja rintamerkkejä. Miehet keskustelevat poneista, piirtävät poneja ja katsovat ponipiirrettyjä. Janoon juodaan kokista ja nälkään syödään muffineja. Miehet ovat tutustuneet Friendship is Magic -sarjaan internetissä, jossa sarja on valloittanut miehiä ympäri maailmaa.

Ponimiitin järjestäjiin kuuluva Juho Karila, 21, törmäsi ilmiöön vuosi sitten internetin keskustelupalstalla.

Hän katsoi mielenkiinnosta pari jaksoa. Pian hän huomasi, että oli katsonut koko ensimmäisen tuotantokauden.

Lähes kaikilla ponittajilla, kuten ponifanit itseään kutsuvat, on sama tarina: pari jaksoa ja olet koukussa.

Miehiin vetoaa sarjan laatu ja positiivisuus. Käsikirjoitus, animaatio, ääninäyttely ja laulut ovat korkeatasoisia.

"Ohjelma eroaa muista nykyajan televisio-ohjelmista, jotka ovat täynnä koheltamista, kärsimystä ja väkivaltaa. Pidän poneissa positiivisuudesta", Karila sanoo.

Ponifiguureita keräävä Karila omistaa yli 70 erilaista ponilelua. Hän haluaa ostaa illan huutokaupasta harvinaisen Prinsessa Luna -pehmolelun, jonka toinen ponittaja myy rahapulan takia.

T-paidassa on pieni poni ja teksti "You don't like ponies? Seriously?" Paidan sisältä löytyy ponimiitin nuorin osallistuja Aleksanteri Kupi, 13.

"Pidän paitaa koristreeneissä. Poniharrastukseni ei haittaa kavereitani," Kupi kertoo.

Kaikki ponittajat eivät ole yhtä avoimia harrastuksensa suhteen, koska he pelkäävät ympäristön reaktioita.

Ponipaitaa myös arkisin pitävä Mikael Kiivanen, 22, ymmärtää ponittajien pelkoja. "Miehen pitäisi istua saunassa ja juoda kaljaa. Jos olet erilainen, saat turpaasi."

Kiivanen pitää ponittajia vastakulttuurina nykymedialle. Ponien motto on rakkaus ja suvaitsevaisuus.

"Ponittajille on tärkeää hyväksyä erilaiset ihmiset ja näkemykset."

Fanikulttuuriin liittyy myös hyväntekeväisyys. Yhdysvalloissa sarjan fanit tekivät levyn, jonka kappaleet kertovat poneista.

Levyn sai ladata internetistä haluamallaan hinnalla, ja tuotto lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Kiivanen maksoi levystä 50 euroa.

Yksi ponimiitin odotettu ohjelmanumero on tietokilpailu.

"Mitkä ainesosat kuuluvat love poisonin (rakkausmyrkyn) tekemiseen?" kysyy kilpailun vetäjä SilverTongue.

SilverTonguen oikea nimi onHeikki Eerola, 22, mutta tapaamisissa ei käytetä oikeita nimiä.

Ponittajat käyvät vilkasta keskustelua internetin keskustelukanavilla, ja miehet tuntevat toisensa paremmin nimimerkeillä.

Kilpailun osanottajat raapustavat lappuihin vimmalla oikean vastauksen: "Pala pilveä, pegasoksen sulka ja sateenkaaren loiste."

Ponimiittejä järjestetään neljä kertaa vuodessa. Miittien välillä ponittajat tekevät fanitaidetta, remiksaavat sarjan lauluja ja tuunaavat ponileluja.

Tämänkertainen ponimiitti päättyy huutokauppaan, jonka kohokohta on käsillä: Luna-pehmolelu.

Karila taistelee Lunasta toisen miehen kanssa, mutta voittaa lopulta 450 euron huudolla.

"Voisi sitä rahat mennä huonompaankin, kuten baariin. Eipä ole huomenna krapulaa", onnellinen voittaja tokaisee.