Amerikkalaislehti Wired paljasti huhtikuussa Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston (NSA) Utahiin rakentaman valtavan valvontakeskuksen. Lehden mukaan keskus analysoi suuren osan maailman digitaalisesta viestinnästä, joukossa sähköpostit, puhelinsoitot, hakukyselyt ja muut digitaaliset jäljet. Keskuksen pitäisi olla valmis vuonna 2013.

Samaan aikaan Syyriassa internet auttaa maan kapinallisia taistelussa hallitustaan vastaan. Hallitus on pitänyt toimittajia poissa kapina- alueilta, mutta tieto julmuuksista leviää internetissä. Kapinallisten verkkoon välittämät tiedot, valokuvat ja videot ovat olleet tärkeimpiä tietolähteitä Syyrian tapahtumista.

Kumpi näistä kertomuksista kuvaa paremmin suuntaa, johon digitekniikka meitä vie? Onko edessä valvontayhteiskunta vai uusi avoimen tiedonvälityksen ja päätöksenteon aika?

Verkon intellektuellit ovat väitelleet aiheesta jo vuosia. Suomessa kattavan yhteenvedon keskustelusta luo toimittaja-kirjailija Hanna Nikkasen tuore kirja Verkko ja vapaus.

Kirja näyttää, kuinka verkko auttaa aktivisteja eri puolilla maailmaa: Paljastussivusto Wikileaks kertoo salaisuudet, joihin perinteinen media ei uskalla kajota. Brasiliassa tai Egyptissä poliisin julmuudet leviävät hetkessä uhrien kännykkäkameroista maailmalle. Suomessa eläinaktivistien sikavideot edustavat uutta digitaalista journalismi-aktivismia.

Nikkanen ei peittele omaa aktivistitaustaansa, ja kertoo esimerkiksi, kuinka livahtaa norjalaisen "Anitan" valeasussa opettamaan kuubalaisaktiiveja netin käytössä.

Kevyemmästä aktivismista listaan voisi liittää esimerkiksi kotimaisen Ravintolapäivän tai viranomaistiedon avoimuutta ajavat liikkeet.

Kolikon kääntöpuolena on, että aktivistien käyttämä tekniikka hyödyttää myös vastapuolta. Valvontalaitteilla kuvien latailijat ja Facebook-kirjoittelijat on helppo jäljittää ja raahata rangaistaviksi.

Tämän pessimistisen näkemyksen tunnetuin kannattaja on lähtöjään valkovenäläinen tutkija Jevgeni Morozov, jonka mukaan unelma internetin tuomasta vapaudesta on vaarallinen fantasia, joka pahimmillaan johtaa sortomaiden asukkaita ansaan. Morozovin viime vuonna ilmestynyt kirja The Net Delusion muistuttaa, että verkko on aivan yhtä tehokas valvonnan ja propagandan koneistona kuin vapauttajanakin.

Nämä valvontalaitteet rakennetaan usein lännessä, ja Nikkanen näyttääkin, kuinka terrorismin torjumiseksi täällä tehdyt laitteet päätyvät myös sortajien käsiin.

Sekä Morozovin että Nikkasen esitysten suurin ansio ja puute on keskittyminen lähinnä aktivisteihin.

Fokus on ymmärrettävä, sillä aktivistit näyttävät tavallisille kansalaisille uusien toimintatapojen mallia. Kun Wikileaksin vuotokulttuuri yleistyy, myös vuodot yleistyvät. Kuka tahansa voi kännyköineen päätyä todistamaan poliisin julmuuksia tai pomon rötöstelyä. Silloin on tärkeää, että lait suojaavat aktivistiksi vahingossa päätyvää tavallista tallaajaa.

Toisaalta aktivisteihin keskittymällä on helppo aliarvioida arjen turvallisuushakuisuus. Jatkuvat tietomurrot, luottokorttitietojen varkaudet, Facebookin ja Googlen kaltaisten verkkoyhtiöiden sooloilu tai omaan lapseen kohdistuva nettikiusaaminen ovat jo saaneet ihmiset vaatimaan internetiin tiukempaa sääntelyä ja valvontaa – syystäkin.

Monen viestintävälineen kehitys on tähän asti kulkenut samaa rataa: Niihin kohdistuu ensin valtavia odotuksia vapaudesta ja muutoksesta, kunnes turvallisuuden ja kontrollin tarve puristaa ne suuryritysten ja valvovien viranomaisten hallintaan. Näin kävi esimerkiksi puhelinverkolle ja radiolle.

Verkossa tällaisia ratkaisun vuosia eletään nyt. Lainsäätäjät joutuvat tasapainoilemaan kontrollia korostavan turvallisuushakuisuuden ja verkon vapauslupauksen välillä. Toisaalla vaarana on sananvapauden romuttuminen turva- ja piraattipykälien sivutuotteena, toisaalla digiarjen suistuminen rikollisten piinaamaksi viidakoksi.

Tehtävä on äärettömän vaikea. Sen vuoksi näissä leikkauspisteissä nähdään lähivuosina Suomessakin vielä monta leimahdusta.

Lue lisää verkon vapaudesta ja väärinkäytöksistä tiistain Helsingin Sanomista sivuilta A 4 ja B 1.

Hanna Nikkanen: Verkko ja vapaus. Into kustannus.

190 s. 22 e

Kirjoittaja on HS:n uutispäällikkö, jota voi seurata Twitterissä (twitter.com/JussiPullinen).