Kokoomus ja Sdp kirjasivat yhteisen näkemyksen EU:n talouskriisin hoidosta keväällä 2011. Ilman sitä nykyinen kuuden puolueen hallitus olisi jäänyt syntymättä. Yhteisestä näkemyksestä tuli hallitusohjelman liite ja linjapaperi, jonka perusteella Suomi on muun muassa vaatinut vakuuksia tukiessaan kriisimaita.

Pyhä paperi päättyy lauseeseen, jonka mukaan "erityisen tärkeää on ottaa käyttöön pankkivero, joka kerää etukäteen varoja mahdollisten kriisien hoitamiseen. Jos tätä ei saada EU-tasolla sovittua, niin Suomi toteuttaa veron kansallisesti".

Hallituksella riitti tekemistä viime syksyn ja talven mittaan, eikä pankkivero näyttänyt etenevän.

Kun hallitus huhtikuussa neuvotteli vuosien 2013–2016 budjettikehyksistä, vero putkahti jälleen esiin entistä varmempana: kehyspäätöksen mukaan pankkivero otetaan käyttöön vuonna 2013, ja sillä kerättäisiin 170 miljoonaa euroa vuodessa.

Valtiovarainministeriön (VM) tämänviikkoinen budjettiehdotus varmisti asian. Tulossa on kansallinen ratkaisu, sillä vero halutaan voimaan jo ensi vuoden alusta. EU:sta tuli alkukesästä pankkien kriisinhallintaa koskeva direktiiviesitys, mutta se ei toteudu hallituksen toivomassa nopeassa aikataulussa.

Etenkin Sdp on pitänyt jatkuvasti esillä tarvetta muuttaa rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä. Alan kannalta se tarkoittaa lisää säätelyä, lisää valvontaa ja lisää veroja.

Maailmanlaajuisesti ajatellen finanssiala on ansainnut kurinpalautuksen, sillä alan tilannetajun puute on ollut hämmästyttävää.

Muun muassa Britanniassa veronmaksajat ovat raivostuneet kuultuaan pelastaneensa pankkeja, jotka samaan aikaan ovat maksaneet huippupalkkioita ja bonuksia johtajilleen.

Tuon tuostakin esiin on noussut skandaaleja milloin rahamarkkinakorkojen manipuloinnista, milloin rahanpesusta ja sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.

Suomalaispankit ovat tässä myllerryksessä selvinneet yllättävän kunniakkaasti. Ne saivat niin kovan opetuksen 1990-luvun pankkikriisistä, että ilmeisesti vasta pankinjohtajien seuraava sukupolvi kykenee sen unohtamaan.

Nyt vallassa oleva johtajapolvi on vältellyt liiallista riskinottoa. Finanssivalvonta arvioi viimeksi kesän alussa pankkien vakavaraisuuden hyväksi eikä usko luottotappioiden juuri kasvavan, vaikka toimintaympäristö heikkenisi merkittävästikin.

Silti poliitikkojen hanakasti hyödyntämä pankkien vastainen puhuri on Euroopassa niin voimakas, etteivät suomalaispankitkaan välty sen seurauksilta.

On jäänyt hieman hämäräksi, miksi hallitus kiirehtii kotikutoista pankkiveroa, kun EU on jo liikkeellä samansuuntaisin esityksin.

Suomalaispankit odottavat kiinnostuneina, mitä valtiovarainministeriöstä on tulossa. Pitääkö hallitus kiinni lupauksestaan, että pankkiverolla kerätään etukäteen varoja kriisinhoitoon?

Silloinhan tarkkaan ottaen kyse ei olisi vuosittaisen budjetin katteeksi menevästä verosta vaan käyttökohteeltaan tarkasti määritellystä maksusta, joka pitäisi rahastoida.

Ruotsi otti vuonna 2009 käyttöön pankkien vakausmaksun, jota VM:ssä lienee tutkittu yhtenä mallina.

Ruotsissa maksu on vuosittain 0,036 prosenttia pankin taseesta, josta on vähennetty oma pääoma ja joitakin muita eriä. Maksut rahastoidaan Riksgäldenin eli sikäläisen Valtiokonttorin hoitamaan rahastoon, jota kasvatetaan aina siihen saakka, että se vastaa 2,5:ttä prosenttia bkt:stä. Ruotsin hallitus on laskenut sen riittävän täysimittaisen pankkikriisin hoitamiseen.

Jos Suomessa päädytään samanlaiseen malliin, ylivoimaisesti suurin vakausmaksun maksaja olisi pohjoismaisen pankkikonsernin Nordean tytäryhtiö Nordea Pankki Suomi, jonka tase on yli puolet Suomen talletuspankkien noin 600 miljardin euron yhteenlasketusta taseesta.

Nordea on keskittänyt muun muassa konsernin johdannais-, arvopaperi- ja joukkolainakaupan Suomen tytäryhtiöön, mikä on kasvattanut tasetta täällä.

Se voi johtua Suomesta euromaana mutta epäilemättä myös Suomen kevyemmästä pankkiverotuksesta Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

Suomessa tasepohjaisesta maksusta tulisi yhdelle toimijalle raskaampi taakka kuin muille, mikä antaa hallitukselle pohdittavaa. Olisi myös kohtuullista ottaa verossa tai maksussa huomioon, että pankkien ottamat riskit vaihtelevat.