Helsingin Sanomat teki viikolla 28 (10.–13. 7. 2012) kyselyn suomalaisille taloustieteilijöille. Kyselyssä pyydettiin muun muassa lyhyttä vastausta kysymykseen "Mitä tapahtuisi, jos Suomi eroaisi eurosta?" Kaikki vastaukset ovat alla vastaajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Pertti Haaparanta, professori, Aalto-yliopisto

Vastaus: Ei aavistustakaan. Esimerkiksi Ruotsia ei voi käyttää esimerkkinä, koska maailmantalouden kehitys 1990-luvun alusta vuoteen 2008 oli poikkeuksellinen ja lähihistoriassa poikkeuksellisen vakaan kasvun aika (johon euroalueen synnyllä ei ollut kuin korkeintaan mitätön vaikutus). Joten se, mitkä jonkin euroalueen ulkopuolelle jääneen maan kokemukset ovat olleet tänä aikana, ei anna valaistusta siihen, mitä nyt tapahtuisi.

Ylipäätään euroalueen synnyn vaikutuksista jäsenmaihin ja ulkopuolelle jääneisiin maihin on olemassa hyvin vähän tutkimusta, joten on vaikea sanoa yhtään mitään. Eivätkä tällaisetkaan tutkimukset välttämättä kertoisi paljon mitään siitä, mitä yksittäiselle maalle tapahtuisi, jos se eroaisi eurojärjestelmästä.

Reijo Heiskanen, pääekonomisti, OP-Pohjola-ryhmä

Vastaus: Euroalueella Suomen ero voisi johtaa kriisin kärjistymiseen tai nopeisiin toimiin sen taltuttamiseksi. Välillisesti Suomen ero voisi siis johtaa suuriin taloudellisiin tappioihin lyhyellä aikajänteellä tai jäämiseen pois euroalueelta, joka lopulta on ottamassa niskalenkkiä kriisistään. Poliittisesti Suomi joutuisi auttamatta sivuraiteelle. En kuitenkaan näe, että valuuttakurssijärjestelmässä olisi ratkaiseva merkitys talouskehitykselle pitkällä aikavälillä, Irrallisena tapauksena nähtynä Suomen kehitys rinnastuisi Ruotsiin.

Pasi Holm, toimitusjohtaja, Pellervon taloustutkimus PTT

Vastaus: Jos Suomi eroaisi nyt, sillä olisi merkittävä poliittinen vaikutus euroalueella. Ero voisi heikentää Suomen yhteistyösuhteita. Suomen nykyiset vastuut pitäisi jotenkin määritellä ja hallita.

Taloudellisesti epävarmuus teollisuudessa ja myös kotitalouksissa kasvaisi. Korot saattaisivat hieman nousta, ja investoinnit ja yksityinen kulutus heikentyä. Talouden kasvun nytkähtäisi alemmas, mikä heikentäisi työllisyyttä. Mitään romahdusta ei kuitenkaan tapahtuisi. Ehkä Suomen markka hieman devalvoituisi.

Vähän pidemmällä aikavälillä talouskehitys riippuisi siitä, kuinka hyvin Suomessa pystyttäisiin pitämään yritysten kilpailukyvystä kiinni ja julkinen talous tasapainossa. Jos euroalueen kriisi jatkuisi, Suomen markka voisi alkaa hiljalleen vahvistua. Ruotsi voisi olla esimerkki.

Panu Kalmi, professori, Vaasan yliopisto

Vastaus: En usko, että Suomi yksipuolisesti eroaa eurosta. Kiintoisampi kysymys on, mitä tapahtuu, jos euroalue hajoaa. Vaikka lyhyellä aikavälillä siitä tietysti aiheutuu paljon kaaosta ja kustannuksia, niin pitkällä aikavälillä se voi tarjota Euroopan maille mahdollisuuden järjestää poliittiset ja taloudelliset suhteensa uudelleen kestävämmällä tavalla siten, että maat säilyttävät talouspoliittisen itsenäisyytensä.

Aki Kangasharju, tutkimusjohtaja, Nordea

Vastaus: Jos suomi eroaa, silloin Saksa on jo ilmoittanut eroavansa. Suomi ei avaa tätä eropeliä. Seurauksena olisi maailmanlaajuinen lama. Haitat olisivat suurempia kuin nykyinen pienten askelten taktiikka syvemmän unionin, akuutin avun ja talousuudistusten tekemisessä.

Pekka Korpinen, valtiotieteiden tohtori, eläkkeellä Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virasta

Vastaus: Näen kolme vaihtoehtoa. Voi syntyä Saksan markkaan kiinnittyvien valuuttojen alue, entisten EFTA-maiden valuutta-alue (punta) tai Nordek. Jos asioita hoidetaan nykyiseen malliin, kaikki suuret muutokset kulkevat kaaoksen kautta.

Markku Kotilainen, tutkimusjohtaja, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Vastaus: Lopputulema riippuisi oleellisesti siitä, miten ero tapahtuisi. Jos Suomi eroaisi osana laajempaa hajoamisprosessia, eron vaikutukset Suomen asemaan EU:ssa olisivat pieniä. Demonstratiivinen ero saattaisi aiheuttaa lyhyellä aikavälillä vastareaktioita. Suomi siirtyisi kelluvaan valuuttaan todennäköisesti kurssilla 1:1. Kurssi muuttuisi Suomen taloustilanteen ja kilpailukyvyn mukaan. Kurssimuutokset olisivat yhtäältä makrotaloutta tasapainottava tekijä. Toisaalta ne olisivat myös kustannustekijä erityisesti pienille yrityksille ja matkailijoille: euron niin sanotut mikrotaloudelliset tehokkuushyödyt menetettäisiin. Suomen korkotaso vaihtelisi nykyistä enemmän. Jos Suomi hoitaisi taloutensa hyvin, talous kehittyisi melko tasapainoisesti Ruotsin tapaan. Jos maan kilpailukyky menetettäisiin, voitaisiin ajautua myös heikkenevän valuutan ja korkeiden korkojen tilanteeseen.

Hannu Laurila, professori, Tampereen yliopisto

Vastaus: Suomen yksipuolinen ero eurosta ei olisi näin pienelle taloudelle viisasta. Sen sijaan pohjoisen Euroopan yhteisvaluutta-alue, johon saattaisi hyvinkin olla mahdollista saada mukaan muitakin nyt euroalueen ulkopuolella olevia vahvoja EU-maita, olisi erinomainen ratkaisu.

Suomelle sen vaatima siirtymäaika olisi suhteellisen lyhyt, eteläisen Euroopan kriisimaille devalvaatioineen ja velkaratkaisuineen hieman pidempi. Talouden nousuodotuksissa eurooppalaisen pankkijärjestelmän puhdistus kävisi kuitenkin paljon sujuvammin kuin nyt. Mikä tärkeintä, kansalaisilta/veronmaksajilta tuleva talousjärjestelmän legitimiteetti voitaisiin palauttaa niin täällä kuin muualla.

Urho Lempinen, toimitusjohtaja, CD Financial Technology Ltd

Vastaus: Markka voi hiukan vahvistua, mutta tuskin paljon. Ulkomaankauppa ei ole kaukana tasapainosta, ja kovin suurta finanssikysyntää tuskin suuntautuu Suomeen. Valtio voisi emittoida velkapapereita haluamassaan valuutassa, esim. eurossa, markan rinnalla. Korot säilyisivät matalina. Euroalueen velkasotkuihin liittyvät huolet poistuisivat, mikä olisi paljon merkittävämpää kuin se, että euron ja markan vaihtosuhde määräytyisi markkinoilla ja jonkin verran lisäisi riskiä euroalueen kanssa käytävässä kaupassa. Yksittäisiä toimijoita löytyy kaikissa tilanteissa, jotka hyötyvät tai kärsivät eurosta luopumisesta. Kärsijät usein meluavat äänekkäämmin kuin hyötyjät, mutta kansantalouden kannalta kokonaisvaikutus olisi lyhyellä aikavälillä positiivinen. Suomen omat riskit liittyvät lähivuosina toisaalta yrityssektorimme kilpailukykyyn sekä toisaalta asunto- ja kiinteistömarkkinamme hinnoittelun terveyteen. Suomen kiinteistömarkkinoiden hintakupla ei liene kovin paha, ja alhainen korkotaso tukee tasoa, mutta ei ole mahdotonta, että merkittävä hintanotkahdus toteutuisi myös Suomessa. Tämä rapauttaisi nopeasti pankkisektorin vakavaraisuuden ja voisi aiheuttaa Espanjan kaltaisia ongelmia. Kiinteistömarkkinakriisi olisi kuitenkin lähes täysin eurosta ja Suomen europolitiikasta riippumaton asia.

Timo Lindholm, varatoimitusjohtaja, Suomen Yrittäjät

Vastaus: Ainakin juristeilla olisi töitä, koska eroamiseen ei ole olemassa valmiita pelisääntöjä. Sekavan siirtymä- ja sopeutumisvaiheen pituus olisi täysi arvoitus. Myös valuuttakurssien muutoksia on vaikea arvuutella, mutta oma valuuttavoisi vahvistua suhteessa euroon ainakin sillä perusteella, että Suomen talous on ongelmistaan huolimatta euroalueen parhaita ja vakaimpia ja euron kurssi ja maine puolestaan kriisin heikentämä.

Veli-Matti Mattila, pääekonomisti, Finanssialan Keskusliitto

Vastaus: Asiaa ei voi tarkastella ilman, että samalla määritellään, mitä muuta on tapahtumassa euroalueella. "Lonkalta annetut" arviot olisivat lähinnä viihteellisiä luonteeltaan ja voisivat olla pahasti harhaan johtavia.

Risto Murto, varatoimitusjohtaja, Työeläkevakuutusyhtiö Varma

Vastaus: Ero voisi tapahtua suhteellisen kivutta, jos sitä määrittelevä lainsäädäntö rakennettaisiin hyvin ja euroalueen yhteisistä vastuista (ERVV, EVM, EKP) voitaisiin sopia ensimmäisenä lähtijänä. Käytännössä tilanne olisi dramaattisempi, koska Suomi eronnee euroalueesta vasta, jos kriisi on vielä nykyistä olennaisesta syvempi ja rakenteet ovat rikkoutumassa.

Niku Määttänen, tutkimusohjaaja, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Vastaus: Toisin kuin esimerkiksi Kreikka ja Espanja, Suomi ei eroaisi eurosta devalvoidakseen valuuttansa tai jättääkseen valtion velkoja maksamatta. Siksi Suomen eroilmoituksesta ei välttämättä seuraisi talletuspakoa tai muita ongelmia rahoitusmarkkinoilla. Toinen asia sitten on, miten Suomen ero vaikuttaisi koko eurojärjestelmän uskottavuuteen. Sitä en osaa ennakoida.

Peter Nyberg, valtiotieteiden tohtori, eläkkeellä valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston johtajan virasta

Vastaus: Hyvin valmistautuneena ja muita jäsenmaita varoittaneena ei ainakaan tulisi romahdusta. Eroamisia on maailmalla ennenkin tapahtunut ilman suuria ongelmia. Parasta olisi, jos Suomi tällöin eroaisi joidenkin muiden maiden mukana ja/tai sovittuaan yhteistyöstä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Pitää mm. sopia TARGET-saatavista, toteuttaa käteis- ja tilivaluutan muutos lakeineen ja vaihdon aikana harjoittaa tiukkaa valuutan säännöstelyä. Olemmeko nyt oppineet välttämään devalvaatioihin ajautumisen? Jollemme, olisi vähitellen edessä korkotason ehkä huomattava nousu ja velkaantumisen raju supistamistarve.

Jaakko Pehkonen, professori, Jyväskylän yliopisto

Vastaus: Suomi kokisi vuoden kestävän markkinasokin, joka syventäisi myös koko euroalueen alavirettä ja epäluottamusta. Bkt-menetykset voisivat olla lyhyellä aikavälillä mittavia. Ajan kanssa tulisi Suomen rahayksikön kytkentä joko euroon tai pienen valuutan epätoivoista kellutusta ja markkinahäiriöitä – molemmissa tapauksissa rahoitukseen tulisi riskilisä. Suomesta tuskin tulisi turvasatamaa kansainväliselle rahalle. Edessä olisi jonkinasteinen paluu vanhaan (löperöön) rahapolitiikkaan ja inflaatio-devalvoitumiskierteeseen.

Tuomas Pekkarinen, akatemiatutkija, Aalto-yliopisto

Vastaus: Lyhyellä aikavälillä edessä olisi kaaos. Tästä selvittyä Suomi joutuisi noudattamaan kutakuinkin samanlaista rajapolitiikkaa kuin EKP:kin. Jos muu euroalue jatkaisi syventyvän talouspoliittisen integraation tiellä, menettäisi Suomi mahdollisuuden vaikuttaa tähän prosessiin, mutta joutuisi kuitenkin sopeutumaan sen seurauksiin.

Matti Pohjola, professori, Aalto-yliopisto

Vastaus: Rahapolitiikalle pitäisi valita uusi strategia. Vaihtoehtoja olisi kaksi: 1) Voisimme Tanskan mallin mukaan sitoa markan kurssin euroon. Valuuttakurssiin ei liittyisi epävarmuutta, mutta rahapolitiikka ei olisi itsenäistä, vaan joutuisimme noudattamaan euroalueen politiikkaa. 2) Voisimme asettaa Ruotsin mallin mukaan rahapolitiikalle inflaatiotavoitteen, jolloin markan kurssi määräytyisi valuuttamarkkinoilla. Rahapolitiikka olisi itsenäistä, mutta valuuttakurssiin liittyisi riski. Markka olisi todennäköisesti heikko valuutta päätellen siitä, että Helsingin pörssinkurssivaihtelutkin ovat olleet suurempia kuin Euroopan pörssien.

Mikko Puhakka, professori, Oulun yliopisto

Vastaus: Lyhyellä aikavälillä olisi joitakin sopeutumisongelmia esimerkiksi väliaikainen korkojen nousu. Suomen maine kansainvälisillä markkinoilla "veneen keikuttelusta" huolimatta on melko hyvä. Ongelmista päästänee ohi pian edellyttäen, että noudatettava finanssipolitiikka ja ennen kaikkea oma rahapolitiikka olisi viisasta. Ruotsin talouden kehitys euron ulkopuolella on rohkaisevaa Suomelle.

Sinikka Salo, valtiotieteiden tohtori, eläkkeellä Suomen Pankin johtokunnan jäsenen tehtävästä

Vastaus: Eroaminen ei voi tapahtua hallitusti. Ero merkitsisi todennäköisesti myös eroa EU:sta. Suomi perifeerisenä maana pienine valuuttoineen tulisi entistä eristyneemmäksi ja haavoittuvammaksi. Viennistä riippuva elintasomme laskisi. Ero osoittaisi myös Suomen haluttomuuden olla mukana eurooppalaisessa yhdentymisessä, joka on keskeistä toimittaessa globalisoituneessa taloudessa ja pyrittäessä vahvistamaan globaalisti oikeusvaltioperiaatteita ja pelisääntöjä mm. paremman kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin luomiseksi. Suomi olisi suojaton lastu globalisaation laineilla.

Juha Tervala, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Vastaus: Suomen eroaminen eurosta ei olisi nopea, helppo tai kivuton. Suomen ero herättäisi epäilyn, että ongelmamaat eroavat eurosta, uhaten koko

rahaliiton tulevaisuutta. Tämä voisi käynnistää suuren pankkipaon ongelmamaissa. Lisäksi ongelmamaiden julkisille veloille tuskin riittäisi ostajia. Pankkipaot ja maksukyvyttömyydet saisivat aikaan hyvin vakavan rahoituskriisin.

Marko Terviö, professori, Aalto-yliopisto

Vastaus: Hitto tiennee. Jos Suomi hajottaa euroalueen, on poliittinen hinta korkea, mutta suurin riski on mahdollisen ketjureaktion kautta vientimaidemme romahdus. Riskitöntä vaihtoehtoa ei ole, mutta Euroopan laajuinen massiivinen luottolama on vielä pahempi riski Suomelle kuin euro-roskapankkien luottotappiot. Oma raha revalvoituisi, mikä myös haittaisi vientiä, mutta toisaalta hieman auttaisi Etelä-Euroopan matkailusektoria.

Roope Uusitalo, professori, Helsinki Center of Economic Research, HECER

Vastaus: Uusi Suomen markka voisi olla kelluva valuutta Ruotsin kruunun tapaan. Ruotsin ratkaisu on toiminut varsin hyvin. Sen sijaan pyrkimykset omaan rahaan ja kiinteisiin valuuttakurssiin osoittautuivat jo 1990-luvulla mahdottomiksi. Siirtyminen omaan rahaan aiheuttaisi valtavan kaaoksen ja olisi paljon monimutkaisempaa kuin euroon siirtyminen aikanaan.

Vesa Vihriälä, toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Vastaus: Lyhyellä aikajänteellä syntyisi paljon epävarmuutta valuuttakurssin tasosta ja siitä, missä valuutassa euromääräiset velat on maksettava. Todennäköisimmässä tilanteessa Suomen valuutan arvo vahvistuisi, mikä heikentäisi viennin kilpailukykyä. PK-yritysten ja kansalaisten asiointi

euroalueen maissa muuttuisi hankalammaksi. Pidemmän päälle talouskehitys riippuisi olennaisesti Suomen harjoittamasta raha- ja finanssipolitiikasta.