Stonehengen muinaisten paasien sijainti määräytyi ääneen perusteella. Näin arvelee amerikkalainen akustisen arkeologian tutkija Steven Waller.

Waller on riippumaton kalifornialaistutkija, joka kertoi näkemyksistään tiedejärjestö AAAS:n kokouksessa Vancouverissa Kanadassa perjantaina.

Eri puolilla maailmaa on kerrottu tarinoita, joiden mukaan kivistä kaikuu henkien ääni, Waller huomautti. Muinaiset ihmiset uskoivat myös, että oli massiivisia näkymättömiä esineitä.

Käsitys perustui harhakuulemaan, johon oli syynsä.

Waller teki kokeen. Hän asetti koehenkilöt tasangolle kuuntelemaan silmät sidottuina kahden eri kohdassa seisovan huilun ääntä. Tuolloin syntyi harhakuulo, jonka mukaan aukiolla olisi ollut kivipaasia.

Silmät avattuaan koehenkilöt olivat hämmästyneitä, ettei aukiolla ollut ainuttakaan estettä, Waller kertoi BBC:lle.

Kun huilunsoittajia kuuntelee kiertelemällä heidän lähistöllään, ääni on toisinaan voimakas, toisinaan hiljainen, Waller selitti. Hiljaisissa kohdissa kuulostaa, kuin paikalla olisi näkymätön paasi. Niin kuulijan pään sisälle olisi voinut syntyä kuva kehästä, jonka mallin mukaan Stonehengen kehä olisi sitten rakennettu.

Akustinen arkeologia on uusi muotitiede. Tutkijat ovat mitanneet moderneilla laitteilla luolia, joista on löytynyt luolamaalauksia. Tutkijat uskovat, että juuri niihin luoliin tehtiin seinämaalauksia, joissa kaiun perusteella henkien uskottiin majailevan.

Salisburyn lähellä Wiltshiressä sijaitseva Stonehengen paasikehä oli jo tätä ennen lukuisten teorioiden innoittaja.

"Oliko se Auringon temppeli, parantola, hautapaikka vaiko suunnaton kalenteri? Kuinka esi-isämme onnistuivat kantamaan mahtavat kivet ja sitten mitä alkeellisimmin työkaluin rakentamaan tämän hämmästyttävän rakenteen", Stonehengen omilla verkkosivuilla hehkutetaan.

Arvoitusta arvoituksen päälle, mutta se on varmaa, että Stonehenge on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.