Eero Mäntyranta

Hiihtäjä s. 20.11.1937 k. 30.12.2013
Eero Mäntyranta
Eero Mäntyranta

Eero Mäntyranta syntyi 20. marraskuuta 1937 Pellossa. Perheeseen syntyi 12 lasta, joista kuusi varttui aikuiseksi. Hänen isänsä oli metsätyömies ja pienen kotitilan pinta-ala oli alle kolme hehtaaria.

Mäntyranta kertoi muistelmissaan, että urheilusta tuli hyvin varhain hänelle keino päästä parempaan ammattiin ja parempiin oloihin.

Ennen hiihtouraansa hän kävi metsätöissä.

Myöhemmin hän työskenteli tullimiehenä, nuoriso-ohjaajana ja liikemiehenä. Hän perusti Pelloon leikkivälineitä valmistavan yrityksen.

Hiihtourallaan hän voitti seitsemän mitalia, joista kolme oli kultaa. MM-mitaleille hän hiihti viidesti.

Mäntyrannan suvussa kulkee geenimutaatio, jonka ansiosta elimistö tuottaa poikkeuksellisen paljon punasoluja ja hemoglobiinia.

Vuonna 1972 Mäntyranta jäi kiinni amfetamiinin käytöstä ennen Sapporon olympiakisoja. Mäntyranta ei koskaan myöntänyt käyttäneensä amfetamiinia.

 

Pertti Teurajärvi vastaa puhelimeen kotonaan Kolarissa. Ääni on vaisu. Suruviesti ei tullut yllätyksenä, sillä hänen enonsa Eero Mäntyrannan sairaus oli ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta silti...

"On vähän vaikeaa purkaa ajatuksia, hän oli niin suuri idoli ja eno. Oman aikakautensa kovin hiihtäjä, ja nyt poissa", Teurajärvi sanoo hiljaa.

Sitten muistoja alkaa virrata.

"Ensimmäisen kerran muistan, että Eero tuli meille tupaan, kun olin alle kouluikäinen. Hän oli metsätöissä lähistöllä. Hiihtäen tuli, tietysti."

Vuosi oli 1956. Eero Mäntyranta ei ollut vielä juhlittu hiihtosankari, mutta vahvasti matkalla sitä kohti. Mäntyranta oli juuri hiihtänyt nuorten SM-hopeaa ja päässyt ensimmäisen kerran nuorten valmennusleirille. Hän oli saanut ensimmäiset valmennusohjeensa olympiavoittaja Veli Saariselta - ja omapäisesti hylännyt ne.

Teurajärvi ei tarkkaan muista, mitä eno ensivierailullaan puhui, mutta siitä hän on melko varma, että tämän esikuva Heikki Hasu mainittiin.

Kun Mäntyranta voitti ensimmäisen olympiakultansa Squaw Valleyn viestihiihdossa vuonna 1960, Teurajärvi oli yhdeksänvuotias, mutta ne kisat eivät ole jääneet hänen mieleensä. Sen sijaan Zakopanen vuoden 1962 MM-kisojen kolmenkympin kultaa hän oli tuulettamassa radion äärellä sukulaisten kanssa.

Ja sitä hetkeä hän ei unohda, kun Mäntyranta palasi kotiin Innsbruckin olympiakisoista kaksinkertaisena voittajana vuonna 1964.

Pellon urheilukentälle oli kokoontunut tuhatmäärin ihmisiä katsomaan sankarin kotiinpaluuta, joka tapahtui sensaatiomaisesti helikopterilla.

"Kun sitten saunoimme yhdessä, ja ymmärsin, että semmoisen kuuluisuuden kanssa olen lauteilla, se oli suuri hetki."

Teurajärvi on varma, ettei hänestä olisi ikimaailmassa tullut hiihtäjää ja olympiavoittajaa ilman enonsa vaikutusta.

"Ei puhettakaan. Mutta kun lähellä oli niin suuri idoli. Hän oli meille Jumalasta seuraava. Kaikki uskottiin, mitä hän sanoi ja matkittiin häntä kaikessa."

Mäntyranta touhusi mielellään lasten kanssa ja opasti junioreita paljon. "Eero korosti hiihdossa sitä, että opi kuuntelemaan itseäsi. Parhaiten on jäänyt mieleen hänen elämänohjeensa: älä tupakoi, älä juo alkoholia ja muista käyttäytyä julkisilla paikoilla esimerkillisesti."

Eno oli myös jyrkkä mielipiteissään.

"Ei huipulle pääse, jos ei ole määrätietoinen."

Vuonna 1972 Teurajärvi nousi aikuisten sarjaan hiihtäjäksi. Mäntyranta oli pannut 1968 hiihtouransa pakettiin kaiken saavuttaneena mestarina, jonka kaapissa komeili seitsemän olympiamitalia ja viisi MM-mitalia. Vuonna 1972 hän teki yllätysratkaisun ja palasi ladulle. Tähtäimessä olivat Sapporon olympiakisat. Sinä talvena Teurajärvi kohtasi enonsa ensimmäisen kerran kilpaladulla maakuntaviestissä. Teurajärvi pääsi ankkuriosuudelle kärjessä, mutta Mäntyranta sivakoi karkulaisen nopeasti kiinni.

"Eero sanoi, että annapa, kun eno näyttää, miten hiihdetään. Seuraavassa mäessä se katosi. En osannut muuta kuin ihailla sitä menoa."

Yksi sana toistuu Mäntyrannan aikalaisten muisteloissa. Se on: vaatimaton.

Kalevi Oikarainen, Susi-Kalle, oli yksi Mäntyrannan kovimpia kotimaisia kilpailijoita koko 1960-luvun.

"Eero oli kilpakumppanina verraton, kova kisaaja ja mukava ihminen. Eikä yhtään isotellut."

Oikarainen ja Mäntyranta kävivät lukemattomia kertoja tiukkoja kisoja. Yleensä Mäntyranta ratkaisi kisat edukseen jyrkimmissä nousuissa.

"Häneltä löytyi julmetun tiukkoihin nousuihin sellainen puristus, ettei niihin tahtoneet muitten voimavarat riittää."

Juha Mieto ehti pitkällä urallaan hiihtää Mäntyrannan kanssa Sapporon olympiakisoissa vuonna 1972.

Läheisempi suhde heille syntyi kuitenkin sen jälkeen, kun Mäntyranta oli pannut kilpasukset naulaan.

Kun Mieto vieraili Pellon suunnalla, hän yöpyi usein Mäntyrannan kotona. Aikansa menestynein suomalaishiihtäjä paljastui sivistyneeksi ja vaatimattomaksi mieheksi, joka ei saavutuksillaan kerskaillut.

"Kaipa ne saavutukset olivat niin ylivertaisia, ettei ollut tarvetta tuoda niitä esiin. Niin, ja Eerohan oli erittäin tyylikäs ihminen. Hän kävelikin omalla tyylillään, kuin mannekiini. Sitä kelpasi katsoa ihaillen", Mieto muistelee.

Jouni K. Kemppainen

Kirjoita muistokirjoitus

Kirjoita ja lähetä muistokirjoitus julkaistavaksi Muistot-palvelussa.

Aloita tästä

Muistojen arkistosta