Veijo Varpio

Oopperalaulaja s. 8.9.1928 k. 7.10.2015
Veijo Varpio
Veijo Varpio

Helsingin juhlaviikkojen pitkäaikainen toiminnanjohtaja, oopperalaulaja ja lainopin kandidaatti Veijo Varpio kuoli 7. lokakuuta 2015 vaikeaan sairauteen 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt 8. syyskuuta 1928 Kotkassa.

Varpio teki 30-vuotisen oopperauransa pääasiassa Saksassa, jossa hän lauloi tenorirooleja 19 vuoden ajan 60 oopperatalossa. Suomeen hän palasi 1978 ja toimi aluksi Savonlinnan oopperajuhlien tuotantojohtajana, minkä jälkeen hänet nimitettiin Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajaksi 1980.

Helsingin juhlaviikot oli Varpion 14-vuotisena johtajakautena kansainvälisesti korkeatasoinen festivaali. Päärooli oli klassisella musiikilla, mutta teatteri, kuvataide ja tanssi olivat nekin näkyvästi edustettuina.

Kansainvälistä tähtiloistoa oli joka vuosi, mutta Varpio piti tärkeänä myös nykymusiikkia.

Oopperalaulajana Varpio oli kiinnostunut ajan laulajakuuluisuuksista: Luciano Pavarotti, Kiri Te Kanawa, Jessye Norman, Cecilia Bartoli, Mirella Freni, Montserrat Caballé ja José Carreras vierailivat juhlaviikoilla.

Ulkomaalaiset huippuorkesterit ja tähtikapellimestarit kuuluivat aina ohjelmaan: Leonard Bernstein ja Wienin filharmonikot, Riccardo Muti ja Philadelphian orkesteri, Claudio Abbado ja London Symphony Orchestra, Zubin Mehta ja New Yorkin filharmonikot olivat suuria tapauksia.

Varpion aikana alkoi Taiteiden yö -tapahtuma, joka sai heti paljon helsinkiläisiä liikkeelle. Yhdessä Jukka Tiensuun kanssa Varpio käynnisti uudelle musiikille omistetun Helsinki-biennaalin, nykyisen Musica Nova -festivaalin.

Lapset saivat oman juhlaviikkonsa. Finlandia-talossa alettiin pitää pitkiä maraton-konsertteja, uudenlaisia tapahtumia, joissa yleisö saattoi liikkua vapaasti.

Varpiolla oli juhlaviikoilla vastuu niin taiteesta kuin taloudesta. Talouden hän laittoi nopeasti kuntoon ja hankki juhlille sponsoreita. Tähtikonserttien tuomaa voittoa hän käytti myös uusien sävellysten tilaamiseen.

Koska Varpio oli myös juristi, hän hallitsi sopimustekniikan ja osasi olla joka asiassa tarkka.

Oopperauransa Varpio aloitti Suomen kansallisoopperan kuorossa 1949, ja sen solistina hän lauloi 1956–59. Siirryttyään Saksaan Varpio vieraili Suomessa vain melko harvakseltaan. Vauhdikkaan, värikkään ja hauskan kuvan hänen Saksan-vuosistaan saa 2003 ilmestyneestä omaelämäkerrasta Tenori taiteiden yössä ja päivässä. Toimeliaan ja seikkailunhaluisen kotkalaispojan lapsuus ja nuoruus sotavuosineen, Helsingin-oppiaika, Savonlinnan oopperajuhlat ja juhlaviikot ovat yhtä lailla huumorin sävyttämää ja tarkkanäköisen realistista luettavaa.

Saksan oopperamaailmassa kilpailu oli kovaa ja usein julmaa. Varpiolla oli kestävä ääni, nopea oppimiskyky, rohkea urheilumieli ja näyttelijänlahjat. Tällaiset avut auttoivat selviytymään hankalistakin tilanteista.

Varpio oli aina valmis äkkihälytyksiin, jotka toivat lisätuloja. Piti varautua aina myös kommelluksiin ja osata nauraa niille.

Varpio oli hyvin energinen, päättäväinen ja seurallinen ihminen, herkkä ja innostuva temperamentiltaan ja samalla käytännöllinen organisaattori.

Hannu-Ilari Lampila