Elsa Valtonen

Professori s. 28.12.1943 k. 23.7.2016
Elsa Valtonen
Elsa Valtonen

Professori emerita Elsa Tellervo Valtonen(os. Punkeri) kuoli Hankasalmella vaikean sairauden uuvuttamana 23. heinäkuuta 2016. Hän oli 72-vuotias, syntynyt Rantsilassa 28. joulukuuta 1943.

Valtonen aloitti tieteellisen uransa 1970-luvulla kalojen loisten tutkijana Perämerellä ja Kuusamon Kitkajärvillä. Suomen Akatemian tutkijana ja vanhempana tutkijana hän oli useita jaksoja. Pääosin näiden rahoitusten avulla Valtonen pystyi kokoamaan ympärilleen maisteri- ja tohtorikoulutettavien ryhmän sekä Ouluun että Jyväskylään.

Jyväskylän yliopistossa Valtonen työskenteli vuodesta 1984 lähtien opettajana, apulaisprofessorina ja loistutkimuksen professorina vuodesta 1998 lähtien aina eläkeikäänsä saakka. Tutkimusalueena olivat monet Keski-Suomen ja Vuoksen vesistöalueen järvet.

Valtonen ryhmineen selvitti myös kalanviljelylaitoksilla haittaa aiheuttavien loisten ja tautien tunnistus-, torjunta- ja hoitokeinoja.

Valtonen ryhmineen paneutui tutkimaan ja selvittämään loisten ja niiden isäntien, kuten kalojen, lintujen, äyriäisten ja simpukoiden, vuorovaikutusta ja myös loisten käyttämistä vesistön tilan ilmentäjänä.

Tutkimukset vahvistivat, että loisten merkitys luonnon monimuotoisuudelle, ekosysteemin toimivuudelle ja isännissä tapahtuvalle evoluutiolle on huomattava.

Valtonen oli myös poikkeuksellisen innostava opettaja ja luennoitsija. Maisteritöitä hän ohjasi liki 60 ja väitöstutkimuksia yli 20. Suosittuja loiskursseja Valtonen veti myös Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoissa. Valtonen nautti oppilaidensa menestyksestä ja kannusti ja tuki heitä osallistumaan kansainvälisiin seminaareihin ja kongresseihin.

Valtosella oli laaja kansainvälinen verkosto ja ovet Hankasalmen kotiin olivat avoimina ulkomaalaisille kollegoille. Hän oli tinkimätön tiedenainen, joka tuotti ryhmänsä kanssa lähes 230 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia ja kirjoitti myös ahkerasti kotimaisiin kala-alan ammattilehtiin.

Valtosen uskomattoman tuotteliaisuuden taustalla oli periaate, että kaikki aloitettu viedään loppuun, julkaisuksi saakka. Valtava ponnistus eläkkeelle jäämisen jälkeen oli tiivistää kymmenet tutkimukset ja opinnäytetyöt kirjaksi Suomen kalojen loiset (Gaudeamus 2012).

Kuuden lapsen äitinä Valtosella oli kyky ymmärtää myös ohjattaviensa muuta elämää, vastoinkäymisiä, sydänsuruja, iloisia perhetapahtumia ja niiden sovittamista tutkimuksen aikatauluihin.

Valtonen oli erityisen ylpeä siitä, että hänen ryhmänsä oli niin tuottava – lapsiluvullakin mitattuna. Luontaishoitoihin perehtyneenä häneltä sai myös hyviä ohjeita vastustuskyvyn tukemiseen.

Valtosen elämän kivijalkana oli paitsi iso, rakas perhe myös harras usko Korkeimman johdatukseen, mikä antoi perspektiiviä tieteen tekemisen karikoihin ja auttoi sopeutumaan vakavaan sairauteen.

Riitta Rahkonen
Päivi Rintamäki

Kirjoittajat ovat Tellervo Valtosen oppilaita ja ystäviä.

Kirjoita muistokirjoitus

Kirjoita ja lähetä muistokirjoitus julkaistavaksi Muistot-palvelussa.

Aloita tästä

Muistojen arkistosta