Muistot    |   Kuolleet

Michel Tournier

Suomessakin Ranskan tunnetuimpiin nykykirjailijoihin lukeutunut Michel Tournier kuoli maanantaina 18. päivänä tammikuuta 2016 kotonaan Choiselissa lähellä Pariisia. Joulukuussa 91 vuotta täyttäneelle kirjailijalle ja esseistille myönnettiin 1970 Ranskan arvostetuin kirjallisuuspalkinto Goncourt romaanista Keijujen kuningas.

Kirjailija Michel Tournier s. 09.12.1924 k. 18.01.2016

Suomessakin Ranskan tunnetuimpiin nykykirjailijoihin lukeutunut Michel Tournier kuoli maanantaina 18. päivänä tammikuuta 2016 kotonaan Choiselissa lähellä Pariisia. Joulukuussa 91 vuotta täyttäneelle kirjailijalle ja esseistille myönnettiin 1970 Ranskan arvostetuin kirjallisuuspalkinto Goncourt romaanista Keijujen kuningas.

Jo esikoisromaani Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli oli tuonut vuonna 1967 silloin 43-vuotiaalle kirjailijalle Ranskan akatemian suuren kirjallisuuspalkinnon. Se oli loistava alku myöhään alkaneelle kirjalliselle uralle, jonka kulmakiviä olivat katolisuus, myytit, vanhat legendat ja Gaston Bachelardin filosofia. Hänellä oli ranskalaiseksi myös yllättävän vahva side saksalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Hän opiskeli filosofiaa Tübingenin yliopistossa vuosina 1946–1950.

Mytologisen aineksen uudelleen tulkitsijana hän kulkee osin samalla tiellä kuin kirjallisuuden nobelisti Günter Grass. Kuvaavaa onkin, että hän on outo lintu sodanjälkeisessä ranskalaisessa kirjallisuudessa.

Uransa aikana yhdeksän romaania ja miltei 20 esseekokoelmaa kirjoittanut Michel Édouard Tournier syntyi germanistiperheeseen 19. päivänä joulukuuta 1924 Pariisissa – arvostetussa 9. arrondissementissä. Hänen isänsä Alphonse ja äitinsä Marie-Madelaine olivat alkaneet seurustella opiskellessaan saksaa Sorbonnen yliopistossa. Työkseen isä valvoi muusikoiden tekijänoikeuksia. Siksi levysoitin oli Michel Tournierin lapsuusvuosien lempilelu.

Natsi-Saksan valloitettua Ranskan toisessa maailmansodassa perhe joutui muuttamaan Neuilly-sur-Seineen, koska saksalaisupseerit konfiskoivat perheen kaupunkiasunnon.

Vanhemmat leimattiin saksalaisten kanssa yhteistyötä tekeviksi kollaboraattoreiksi, mikä ahdisti herkkää ja neuroottista Michel Tournieriä.

Sodan aikana Sorbonnen yliopistossa opiskelut aloittanut Michel Tournier halusi päästä opettamaan yliopistoon filosofiaa, mutta päätyi lopulta kirjailijaksi, koska ei läpäissyt virkaan vaadittavaa loppukoetta Pariisissa palattuaan Saksasta vuonna 1950.

Ennen kuin kirjallisuus imaisi hänet lopullisesti hän työskenteli radiossa toimittajana ja televisiossa tuottajana sekä ranskansi Erich Maria Remarquen sotaromaanin Länsirintamalta ei mitään uutta. Hän myös avusti Le Mondea ja Le Figaroa.

Kirjallinen ura toi myös muita tehtäviä, jotka kertovat kirjallisten piirien osoittamasta arvostuksesta. Hän esimerkiksi toimi Gallimard-kustantamoon lähetettyjen käsikirjoitusten lukijana ja kommentoijana vuodesta 1972. Nobelin kirjallisuuspalkintoa hänelle povattiin useamman kerran 1990-luvulla.

Monella tapaa Michel Tournierin ladattu ja omaperäisesti laskostuva proosa hyödyntää maagisen realismin keinoja. Hänen rohkeutensa näkyy siinä, että hän ei esitä kysymyksiä ja etsi vastauksia politiikan, historian tai poliittisen toiminnan näkökulmasta, vaan tunkeutuu syvälle myyttinen ja uskomusjärjestelmien ytimeen.

Usein Micahel Tournier myös tulkitsee uudesta näkökulmasta vanhaa myyttiä tai kertomusta. Näin esimerkiksi esikoisromaanissa, jossa Robinson Crusoe ja Perjantai kohtaavat sellaisia filosofisia ongelmia ja teoreettisia vertauskuvia, joita Daniel Defoen alkuperäisessä romaanissa ei ole. Sama ratkaisu – tosin eri aikaan siirrettynä – näkyy myös romaaneissa Keijujen kuningas ja Kolmen kuninkaan kumarrus.

Jukka Petäjä

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Ranska
  • Romaanit
  • Muistokirjoitus