Muistot    |   Kuolleet

Marja Hyvönen

Dosentti Marja Hyvönen kuoli pitkän sairauden heikentämänä Oulussa 10. tammikuuta 2016. Hän oli syntynyt Kemijärvellä 22. tammikuuta 1970. Hyvönen väitteli tohtoriksi biofysiikan alalta Oulun yliopistossa 2001. Seuraavien vuosien aikana hän työskenteli tutkijana Wihurin tutkimuslaitoksessa ja Fysiikan tutkimuslaitoksessa Helsingissä. Näinä vuosina hänestä kasvoi kansainvälisesti arvostettu asiantuntija ja dosentti, joka perehtyi etenkin rasvamolekyylien rooliin molekyylitason ilmiöissä.

Tohtori Marja Hyvönen s. 22.01.1970 k. 10.01.2016

Dosentti Marja Hyvönen kuoli pitkän sairauden heikentämänä Oulussa 10. tammikuuta 2016. Hän oli syntynyt Kemijärvellä 22. tammikuuta 1970.

Hyvönen väitteli tohtoriksi biofysiikan alalta Oulun yliopistossa 2001. Seuraavien vuosien aikana hän työskenteli tutkijana Wihurin tutkimuslaitoksessa ja Fysiikan tutkimuslaitoksessa Helsingissä. Näinä vuosina hänestä kasvoi kansainvälisesti arvostettu asiantuntija ja dosentti, joka perehtyi etenkin rasvamolekyylien rooliin molekyylitason ilmiöissä.

Hyvösen tutkimus muun muassa solukalvojen ja lipoproteiinien (hyvä ja huono kolesteroli) nanoskaalan ominaisuuksista sai osakseen paljon huomiota. Vuonna 2008 hän siirtyi Oulun yliopistoon yliopistonlehtoriksi. Tässä tehtävässä hän oli lokakuuhun 2015 saakka.

Hyvösellä oli poikkeuksellinen kyky motivoida läheisiä kollegoja aina ylittämään itsensä. Hänellä oli luontainen taito siirtää läheisilleen vilpitön innostus, tieteellinen uteliaisuus ja halu rikkoa tieteenalojen väliset raja-aidat.

Hyvönen oli Suomessa pioneeri tutkittaessa molekyylitason ilmiöitä laskennallisten tietokonesimulaatioiden avulla, ja hän loi perustan tämän alan merkittävälle kehitykselle Suomessa.

Tunsimme Hyvösen sekä ystävänä että läheisenä työkaverina. Vuosien kuluessa nämä sulautuivat tiiviisti yhteen. Hyvösessä kiteytyi uteliaisuus oppia lisää sekä elämästä että meitä ympäröivästä luonnosta.

Eniten ”Marru” Hyvöselle merkitsi perhe. Saimme seurata vierestä hänen hellää hoivaansa pienille lapsilleen. Lämmin katse ja huomio omalle puolisolle toi esille sen, mitä jokainen rakkaaltaan kaipaa. Viimeistään hänen iloinen naurunsa sai lämmön ja rakkauden tarttumaan muihinkin läsnä oleviin.

Elämässä on päiviä, jotka muistaa ikänsä. Se hetki lähes 12 vuotta sitten, jolloin saimme tietää ystävältämme havaitun vakavan sairauden, ei koskaan unohdu. Silloin ympärillemme laskeutui hiljaisuus, ajan saatossa onneksi tosin myös hivenen huojentuneempi olo. Ilo tiedosta, että hänellä oli hyvä olla lasten ja rakkaan puolison kanssa.

Ilpo Vattulainen
Samuli Ollila
Kati Öörni

Kirjoittajat ovat Marja Hyvösen työtovereita.