Muistot

Valikko
Muistot

Maarit Lehikoinen

Toiminnanjohtaja, humanististen tieteiden kandidaatti Eira Maarit Lehikoinen (o.s. Karttunen) kuoli Helsingissä kotonaan pitkän sairaalassa oloajan uuvuttamana joulupäivänä 25. joulukuuta 2015. Hän oli syntynyt 25. huhtikuuta 1952 Pieksämäellä.

Toiminnanjohtaja Maarit Lehikoinen s. 25.04.1952 k. 25.12.2015

Toiminnanjohtaja, humanististen tieteiden kandidaatti Eira Maarit Lehikoinen (o.s. Karttunen) kuoli Helsingissä kotonaan pitkän sairaalassa oloajan uuvuttamana joulupäivänä 25. joulukuuta 2015. Hän oli syntynyt 25. huhtikuuta 1952 Pieksämäellä.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Pieksämäen yhteislyseon lukiosta Maarit Karttunen opiskeli kolme vuotta lääketiedettä Strasbourgin yliopistossa. 1970-luvun puolivälissä hän palasi Suomeen ja aloitti taidekasvatuksen ja ranskan kielen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Taidekasvatus oli tuolloin uusi humanistinen oppiaine, joka loi pohjan kulttuuri- ja taidealasta kiinnostuneelle uusien avausten etsijälle.

Kuvataide oli ollut Maarit Karttuselle jokapäiväistä jo kotona, sillä isä oli taiteilija ja äiti kehysliikkeen omistaja. Maaritista olisi voinut tulla kuvataiteilija, mutta hän päätyi luomaan taiteen tekemisen edellytyksiä toisille sekä tuottamaan sitä. Taide oli tärkeää siksi, että se teki ihmiselle hyvää. Toisaalta hän näki myös taiteen ja muotoilun taloudelliset mahdollisuudet.

Matkustaminen ja kansainvälisyys olivat kodin perintöä ja lähteminen osa pieksämäkeläistä identiteettiä. Kaukaiseen Kiinaan Maarit pääsi kesällä 1977 suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan mukana. Junamatka sinne Neuvostoliiton halki kesti suuntaansa viikon.

Ranskan kieli ja kulttuuri innoittivat Maaritia. Opiskeluaikanaan hän opetti sitä työväenopistossa. 1980-luvun alussa, jolloin Lehikoisilla oli mahdollisuus olla mukana Suomi-Albania -seuran Albanian matkoilla, hän toimi ranskan kielen tulkkina, kuten myöhemmin monissa muissakin yhteyksissä.

Maarit Lehikoisen viimeinen työpaikka oli Hyvinkään Lasten ja nuorten taidekeskus, jonka toiminnanjohtajan paikalta hän joutui 2000-luvun alussa jäämään sairaseläkkeelle.

Opetusministeriössä haluttiin nostaa lastenkulttuurin asemaa ja panostaa kansainvälistymiseen. Lehikoinen oli mukana luomassa kulttuuriyhteyksiä muun muassa Etelä-Koreaan ja tuottamassa Walesista Suomeen puutarha- ja ympäristötaidetta, Suomessa tuolloin uusinta uutta, pajukursseja.

Aiemmin työurallaan Maarit Lehikoinen oli toiminut muun muassa 1990-luvun puolivälissä Teollisuustaiteen Liitto Ornamon toiminnanjohtajana ja sitä ennen Kesälukioseurassa kurssisihteerinä.

Työyhteisöissä Lehikoinen muistetaan hyvin verkostoituneena, idearikkaana uusien asioiden eteenpäin viejänä, joka omistautui työlleen sataprosenttisesti. Usein harrastukset ja työ lomittuivat toisiinsa.

Hän oli kehittämässä muun muassa Muoto-lehteä, järjestämässä keramiikkakursseja keramiikkapaja Septariassa Helsingin Kaapelitehtaalla sekä tuottamassa isänsä Heimo Karttusen takautuvaa näyttelyä Pieksämäelle ja Mikkeliin.

Ystävät muistavat Maarit Lehikoisen nopeaälyisenä keskustelijana, jonka seurassa ei koskaan ollut tylsää. Häntä jäivät kaipaamaan aviopuoliso ja poika perheineen.

Anne Kairoma
Marjo-Riitta Simpanen
Aija Jaatinen

Kirjoittajista Kairoma on Maarit Lehikoisen sisar, Simpanen taidehistorioitsija ja tutkija ja Jaatinen museonjohtaja, Maarit Lehikoisen ystäviä.