Muistot    |   Kuolleet

Unto Leino

Lainopin kandidaatti, osastopäällikkö Unto Ilmari Leino kuoli 5. maaliskuuta 2016 Helsingissä 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. elokuuta 1922 Suomusjärvellä kauppiaan poikana.

Veroasiaintuntija Unto Leino s. 22.08.1922 k. 05.03.2016

Lainopinkandidaatti, osastopäällikkö Unto Ilmari Leinokuoli 5. maaliskuuta 2016 Helsingissä 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. elokuuta 1922 Suomusjärvellä kauppiaan poikana.

Unto Leino pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta 1942 ja valmistui lainopin kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1950. Jatkosodan aikana hän palveli it-upseerina Helsingissä ja Kannaksella.

Leino siirtyi Verohallitukseen sen perustamisvuonna 1970 valtiovarainministeriön vero-osastolta, jossa hän oli jo ohjannut verohallintoa työskennellessään vero-osaston ylitarkastajana.

Verohallituksessa hän toimi aluksi tarkastusosaston apulaisosastopäällikkönä ja vuodesta 1973 välittömän verotuksen osaston osastopäällikkönä eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1985. Eläkkeellä ollessaan hän vielä vuonna 1988 johti kiinteistöverotoimikuntaa, joka suunnitteli kiinteistöverotusmallin ja sen toimeenpanon Suomessa.

Unto Leinooli visionäärinen uudistaja ja suunnannäyttäjä Verohallituksessa. Hän osasi paitsi verotuksen juridiikan myös verotusmenettelyt ja siihen aikaan jo merkitykselliseksi verohallinnossakin osoittautuneen atk:n käyttömahdollisuudet. Tuohon aikaan verohallinnon johtamisjärjestelmä oli kollegiaalinen, mikä ei aina tehnyt uudistusten toteuttamista helpoksi. Huolellinen muutosten valmistelu oli Leinolle ominaista, mikä edesauttoi uudistusten läpivientiä. Valmistelut tehtiin usein toimikunnissa ja työryhmissä, joissa hän oli monesti puheenjohtajana.

Verohallinto toimi tuolloin valtakunnallisesti hajallaan ja paikallisesti erittäin itsenäisesti. Ohjaus tapahtui pääasiassa paperilla. Verotuksen yhdenmukaistamisesta ja tasapuolisuudesta huolehtivana osastopäällikkönä Leino kehitti kuitenkin erilaisia seminaareja ja tapaamisia, joissa verotuksen yhtenäistäminen muun koulutuksen ja ohjauksen ohella oli aina esillä. Myös vaatimukset verotuksen yksinkertaistamiseksi näkyivät Leinon toistuvasti esille ottamissa verolainsäädännön uudistamisehdotuksissa. Niissä ei kuitenkaan aina onnistuttu, koska poliittisten päätöksentekijöiden tavoite oli usein muu kuin verotuksen yksinkertaisuus.

Leino piti erittäin tärkeänä myös asiakasohjausta. Hänen johdollaan kehitettiin eri asiakasryhmille postitse lähetettäviä verotiedotteita. Paperilla annettavan ohjauksen ohella oli myös puhelinneuvontaa.

Leinooli esimiehenä vaativa: tavoitteista ja aikatauluista pidettiin kiinni. Hänen puoleensa oli kuitenkin helppo kääntyä. Hän auttoi mielellään, ohjasi ja neuvoi. Hän ymmärsi, että elämässä on muutakin kuin työ, vaikka hän itse vaikuttikin hyvin työorientoituneelta.

Leinolle oli tärkeää, että me osastolaiset olimme osaavia, motivoituneita työhömme, yhteistyökykyisiä ja hyvinvoivia. Siksi hänen tapanaan oli huolehtia myös henkilöstön virkistäytymisestä ja yhdessä olosta monella tapaa. Hän järjesti mielellään erilaisia tapahtumia ja retkiä, joissa testattiin niin fyysistä kuin henkistä kuntoa. Hän oli aina itse mukana jopa aamun pikkutunneille asti huolehtien porukan kotiinpaluusta.

Ei ollut myöskään mitään niin pientä yhdessäoloa, etteikö hän herrasmiehenä olisi huolehtinut kiitospuheesta.

Perhe,johon kuuluivat edesmenneen vaimon lisäksi lapset, lastenlapset ja lapsenlapsenlapset, oli hänelle tärkeä, samoin rakas kesäpaikka kotiseudulla. Kesäpaikkaan pääsimme me osastolaisetkin tutustumaan ja kilpailemaan metsätyötaidoissa sekä nauttimaan kesäkeittiön herkuista. Vuosikymmenien ajan Unto Leinolle tärkeä harrastus oli matkailu ja hiihtoretket Lapissa. Hän osallistui myös aktiivisesti asuinalueensa Lions-klubin toimintaan.

Lähes viimeiseen elinvuoteensa asti hän tapasi säännöllisesti entisiä työtovereitaan Helsingin keskustassa, jossa niin kutsuttu Karhukopla kokoontui ihmettelemään, mitä Verohallinnossa kulloinkin tapahtui. Joukko kuitenkin harveni. Leino oli oman ikäkautensa viimeinen tuossa herrasmiesporukassa.

Mirjami Laitinen
Anneli Nuoritalo
Olli Nykänen

Kirjoittajat ovat Unto Leinon pitkäaikaisia kollegoja.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet