Muistot    |   Kuolleet

Raija Tuumi

Keraamikko Raija-Liisa Lappalainen (os. Tuumi) kuoli 28. helmikuuta 2016. Hän oli 92-vuotias, syntynyt Kiukaisissa 26. elokuuta 1923. Tuumi lähti lukemaan kieliä Helsingin yliopistoon ja kahden vuoden opiskelun jälkeen näki hakuilmoituksen, pyrki ja pääsi Ateneumiin keramiikkalinjalle. Valmistuttuaan Tuumi sai kiinnityksen Arabian maineikkaalle taideosastolle, jossa hän työskenteli 1950–74.

Keraamikko Raija Tuumi s. 26.08.1923 k. 28.02.2016

Keraamikko Raija-Liisa Lappalainen (os. Tuumi) kuoli 28. helmikuuta 2016. Hän oli 92-vuotias, syntynyt Kiukaisissa 26. elokuuta 1923.

Tuumi lähti lukemaan kieliä Helsingin yliopistoon ja kahden vuoden opiskelun jälkeen näki hakuilmoituksen, pyrki ja pääsi Ateneumiin keramiikkalinjalle. Vaikka nuoruuden ainoa kosketus keramiikkaan oli ollut kotipitäjässä potteja ja kippoja kaupitellut vanha savenvalaja, materiaali vei täysin mennessään, kuten hän myöhemmin totesi.

Valmistuttuaan Tuumi sai kiinnityksen Arabian maineikkaalle taideosastolle, jossa hän työskenteli 1950–74. Työt edustivat vuosien varrella Arabiaa ja Suomea kansainvälisissä näyttelyissä, kotimaassa hänen töitään on nähty yksityisnäyttelyissä. Ensimmäinen suuri retrospektiivi järjestettiin Arabian museon galleriassa kesällä 2002.

Tuumin omin sanoin vain dreijaus nyrkit savessa on tuntunut oikealta tavalta tehdä keramiikkaa. Hänen työlleen tunnusomaisia piirteitä ovat rohkeus, omasta linjasta tinkimättömyys, dreijauksen täydellinen hallinta, karhea shamottimassa ja jykevät, veistokselliset muodot. Arvokas ikiaikaisuus on yksi töiden vaikuttavimmista piirteistä, mutta huumorikaan ei ole niille vierasta. Pytyille luonteenomaista olivat korvat, jotka kaartuvat hyväntuulisesti ylöspäin.

Kollega Oiva Toikka on todennut, että Raija pystyi tekemään dreijaamalla mitä vain.

Lähdettyään Arabiasta Tuumi perusti Joutsaan Jousapot-pajan, jossa hänen toimivat ajatuksensa käsinvalmistetuista käyttöesineistä siirtyivät punasaveen 1974–77. Savi tuli vanhan kotitilan ojasta.

Vuonna 1978 Tuumi löysi maanpäällisen taivaansa Kalannin Katinan vanhasta maalaistalosta. Talon kunnostus ja kasvimaan hoito veivät uuteen elämänvaiheeseen. Lapsuudenkodista jäänyt kaipuu talonpoikaiskulttuuriin sai tilaa. Esivanhemmilta peritty Tuumin suvun henkisyys ja sivistys ja oman sisäisen luovuuden ja mielikuvituksen voima toivat yksinäisyyteen lohtua.

Raija Tuumin voimakas persoona, usko kohtalon johdatukseen ja tinkimätön näkemys ja rohkeus kertovat ihmisestä, joka eli taiteen ehdottomuudella ja luovuuden rajattomuudessa, jättäen unohtumattoman muiston iloisesta, loistavan huumorintajun omaavasta ja kaikesta kiinnostuneesta taiteilijasta.

Hannele Nyman
Mari Lappalainen

Kirjoittajat ovat Raija Tuumin ystävä ja tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet