Muistot    |   Kuolleet

Alyson Bailes

Alyson Bailes 1949–2016

Suurlähettiläs Alyson Bailes s. 06.04.1949 k. 29.04.2016

Iso-Britannian entinen Suomen-suurlähettiläs, kokenut turvallisuuspoliitikko Alyson Bailes kuoli 67-vuotiaana Skotlannissa 29. huhtikuuta 2016. Hän oli syntynyt Liverpoolissa 6. huhtikuuta 1949.

Bailes valmistui Oxfordista vuonna 1969. Hän aloitti työnsä Britannian ulkoministeriössä vain 20-vuotiaana läpäistyään pääsykokeen täysin pistein.

Bailes työskenteli diplomaattina useissa Euroopan maissa, Aasiassa sekä Brysselissä maansa Nato-edustustossa. Hän toimi maansa ulkoministeriössä mm. turvallisuuspolitiikasta vastaavana päällikkönä ja työskenteli myös puolustusministeriössä samoin kuin kansainvälisissä järjestötehtävissä.

Bailes asui uransa aikana useita vuosia pohjoismaissa.

Suurlähettiläs Bailes onnistui yhdistämään poikkeuksellisella tavalla diplomaatin ammatin akateemisen tutkijan uraan, mikä toi syvyyttä ja näkemystä kiireiseen ja aikataulutettuun virkatyöhön.

Hän irrottautui ulkoministeriöstä sapattivapaille, kohteenaan mm. Chatham House Lontoossa ja EastWest Institute New Yorkissa. Bailes toimi SIPRIn johtajana Tukholmassa vuosina 2002–07 ja eläkeiässä mm. apulaisprofessorina Islannin yliopistossa vuoteen 2015 saakka sekä vierailevana tutkijana College of Europessa. Hän oli tuottelias kirjoittaja koko työuransa ajan.

Alyson Bailes toimi Britannian suurlähettiläänä Helsingissä vuosina 2000–02. Hänen kannaltaan Suomi oli kiinnostava asemamaa epäilemättä juuri turvallisuuspolitiikan vuoksi.

Hän tuki eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä tavalla, joka vastasi pitkälle suomalaistakin näkökulmaa.

Bailes perehtyi kuitenkin suomalaiseen yhteiskuntaan paljon monipuolisemmin, ja opetteli myös suomen kielen.

Osana kieliopintoja hän kirjoitti asemamaastaan suomenkielisen runon. Lempeän ironian saattelemana se heijasti Bailesin jo aiemmilla vuosikymmenillä saamaa käsitystä omintakeisesta pohjoisesta kansakunnasta, joka oli selvinnyt historian kuohuissa peräänantamattomalla sinnikkyydellä.

Bailesin kanssa työskennelleet muistavat hänet poikkeuksellisen lahjakkaana ja analyyttisenä, suuria kokonaisuuksia pieninkin yksityiskohdin hallitsevana diplomaattina.

Kansainvälisiä neuvotteluja vetäessään Bailes ratkaisi näkemyseroja hänelle ominaisella tavalla, silloinkin kun tunnit kuluivat ja oli iltamyöhä: pilkkoen monimutkaisiakin ongelmia osiin tyynesti ja kärsivällisesti, yhteistä nimittäjää huolellisesti etsien.

Bailes oli ihmisenä vaatimaton. Työssä asiasisältö oli tärkeää, eivät tittelit tai suurelle eurooppalaiselle maalle ominaiset diplomatian puitteet.

Tarjotessaan Helsingissä kyydin suomalaiskollegalleen hän perusteli hieman kiusaantuneesti kookasta virka-autoa, joka oli hankittu ennen Bailesin tuloa ja jota oli hallintoväen mukaan järkevää käyttää vaihtokustannusten säästämiseksi.

Bailes puhui seitsemää eri kieltä ja luki neljää muuta. Hän lauloi ja harrasti musiikkia monipuolisesti – aina mongolialaisesta kurkkulaulusta Färsaarten metallimusiikkiin.

Elina Kalkku
Kirjoittaja on alivaltiosihteeri.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet