Muistot    |   Kuolleet

Jorma Paukku

Suurlähettiläs Jorma Paukku kuoli vaikean sairauden murtamana Espoon Puolarvillassa vappuaamuna 1. toukokuuta 2016. Hän oli 70-vuotias, syntynyt 20. toukokuuta 1945 Pielisjärvellä. Jorma Paukun yli 40-vuotinen ura suomalaisessa ja kansainvälisessä kehitysyhteistyössä on kuin aukaisisi oven kehitysyhteistyön historiaan. Paukku toimi poikkeuksellisen monipuolisesti ulkoministeriön esimiestehtävissä kotimaassa sekä ulkomailla Pariisin OECD-edustustossa ja Tansanian suurlähettiläänä.

Suurlähettiläs Jorma Paukku s. 20.05.1945 k. 01.05.2016

SuurlähettiläsJorma Paukku kuoli vaikean sairauden murtamana Espoon Puolarvillassa vappuaamuna 1. toukokuuta 2016. Hän oli 70-vuotias, syntynyt 20. toukokuuta 1945 Pielisjärvellä.

Jorma Paukun yli 40-vuotinen ura suomalaisessa ja kansainvälisessä kehitysyhteistyössä on kuin aukaisisi oven kehitysyhteistyön historiaan. Paukku toimi poikkeuksellisen monipuolisesti ulkoministeriön esimiestehtävissä kotimaassa sekä ulkomailla Pariisin OECD-edustustossa ja Tansanian suurlähettiläänä. Lisäksi hän työskenteli kaksi vuotta Aasian kehityspankissa Manilassa Suomen äänestysryhmän varajohtajana sekä kolme vuotta Maailmanpankin asiantuntijana Washingtonissa.

Kun Jorma Paukku astui ulkoministeriön palvelukseen ”suoraan yliopiston penkiltä” maaliskuussa 1971, Suomen kehitysyhteistyö oli vielä lapsen kengissä. Paukulla oli takanaan vahva kiinnostus ”kolmannen maailman” asioihin, joka oli syntynyt opiskelijaliikkeissä ja opiskelijoiden YK-liitossa.

Ensimmäiset vuotensa ministeriössä Paukku vastasi suomalaisten asiantuntijoiden rekrytoinnista. Kehitysyhteistyössä päivän sana oli henkilöapu, joka käsitti rekrytoinnit YK-järjestöjen ja kahdenvälisen toiminnan tehtäviin. Suomen aloitettua kehitysyhteistyön myös Vietnamissa Paukku siirtyi kehitysyhteistyöstä vastaavaksi virkamieheksi Hanoihin vuonna 1974 perustettuun suurlähetystöön.

Nuorelle virkamiehelle henkilöavun laaja kenttä, matkat Afrikkaan ja aika Vietnamissa olivat uusia näköaloja avaava johdanto vieraisiin kulttuureihin ja kehitysyhteistyön problematiikkaan. Myöhemmin hän hoiti mieluiten asioita, joissa saattoi vaikuttaa kehitysyhteistyön sisältöön ja strategioihin. Hänellä oli lahja syvään analyysiin.

Jorma Paukkua kuunneltiin, ja hän jaksoi selittää asiat kahteenkin kertaan. Kun OECD:ssä valmisteltiin 1990-luvun puolivälissä kansainvälisen kehitysyhteistyön linjausta, sihteeristö konsultoi Paukkua lähes viikoittain. Tästä linjauksesta tuli pohja myöhemmin YK:n johdolla sovituille vuosituhattavoitteille.

Paukun viimeinen tehtävä ministeriössä ennen siirtymistään eläkkeelle 68-vuotiaana oli toimia tasa-arvosuurlähettiläänä. Hän otti tehtävän vastaan antaumuksella ja innostuksella. Valtaosaltaan naispuolisessa kansainvälisessä kollegajoukossa hän vakuutti, innosti ja toi koko Suomen tasa-arvotoiminnalle tuoretta uskottavuutta ja arvostusta.

Jorma Paukku puhui aina rakkaudella ja lämmöllä kotipiirissä ja arkielämässä tapahtuneista pikkukommelluksista ja hauskoista asioista. Puoliso Marja ja lapset seurasivat Marjan sanoin aina ”uskollisesti ja urhoollisesti” mukana pidemmille komennuksille, kun Jorma ensin oli tarkistanut muiden lähtöinnon.

Harrastuksista tärkeitä olivat musiikki ja tutustuminen rajantakaiseen Karjalaan, erityisesti Metsäpirttiin, isän syntymäpitäjään. Jorman harkitsevuus ja positiivisuus kaikissa elämän asioissa säteilivät ympäristöön.

Kirsti Aarnio
Pertti Majanen
Pekka Puustinen
Kirjoittajat ovat Jorma Paukun työtovereita.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • Kehitysyhteistyö