Muistot    |   Kuolleet

Juhani Raiskinen

Suomen kansallisoopperan pitkäaikainen johtaja Juhani Raiskinen kuoli 5. kesäkuuta 2016, 78-vuotiaana sairauskohtaukseen kotonaan Jämsässä. Hän oli syntynyt Helsingissä 29. syyskuuta 1937.

Kansallisoopperan johtaja Juhani Raiskinen s. 29.09.1937 k. 05.06.2016

Suomen kansallisoopperan pitkäaikainen johtaja Juhani Raiskinen kuoli 5. kesäkuuta 2016, 78-vuotiaana sairauskohtaukseen kotonaan Jämsässä. Hän oli syntynyt Helsingissä 29. syyskuuta 1937.

Raiskinen muistetaan ennen kaikkea suomalaisen ”oopperaboomin” käynnistäjänä. Toimiessaan 1974–1984 Suomen kansallisoopperan johtajana hän tilasi Joonas Kokkoselta Viimeiset kiusaukset (1975) ja Aulis Salliselta Punaisen viivan (1978). Ne olivat suuria menestyksiä ja toivat eliittitaiteeksi leimatulle oopperalle paljon uutta yleisöä.

Kun Raiskisesta tuli ”köyhän miehen oopperaksi” nimittämänsä Kansallisoopperan johtaja, hän alkoi miettiä, millä tavalla ihmisiä olisi ”narrattava” oopperaan. Raiskinen oletti, että kansan käsityksissä ooppera oli edelleen jokin ”kauhea, epäluonnollinen asia”.

Raiskinen halusi tehdä oopperasta musiikkiteatteria, kehittää näyttelemisen tasoa ja opettaa laulajat tekemään ensemble-työtä. Teennäisyys oli karsittava pois.

Viimeiset kiusaukset ja Punainen viiva osoittivat, että vahvaa, realistisesti väritettyä, laajoihin yleisöpiireihin vetoavaa nykyoopperaa voidaan tehdä suomalaisen köyhän kansan elämästä, sen aineellisesta ja henkisestä taistelusta.

Oopperoiden menestys herätti Raiskisessa halun näyttää ulkomailla, millaista voimaa on uusissa suomalaisissa oopperassa ja suomalaisessa joukkuehengessä. Kansallisooppera vei nämä oopperat Tukholmaan, Lontooseen, Saksaan ja Sveitsiin ja New Yorkin Metropolitaniin.

Ne puhuttelivat yleisöä ja kriitikoita joka paikassa, ja myrskyisimmän menestyksen ne saivat Lontoossa.

KansallisoopperaanRaiskinen oli siirtynyt Tampereen kaupunginorkesterin johtajan tehtävistä. Tampereella hänet tunnettiin sinfoniamusiikin pr-miehenä, joka popularisoi musiikkia kaikin tavoin ja ”taisteli lähes raivokkaasti myyttejä ja vääriä asenteita vastaan”.

Hän onnistui kolminkertaistamaan orkesterin kävijämäärän. Raiskinen oli myös pianisti, ja hän voitti Maj Lind -pianokilpailun 1963.

Kansallisoopperan pääjohtajaksi Raiskinen suostuteltiin 1997, jolloin hän totesi, että oli ilmeisesti ”aivan hullu”, kun otti tehtävän taas vastaan. Taitavasti ja sangen menestyksekkäästi Raiskinen johti oopperaa vuoteen 2001 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle ja muutti asumaan Jämsään ”Jämsän ukoksi”.

Raiskinen oli värikäs ja rennon epäsovinnainen, älykäs ja suorapuheinen persoonallisuus, joka saattoi äityä puheissaan ronskiksi ja ärhäkkääksi. Hän ei piitannut turhista normeista.

Hän oli myös huumorintajuinen ja sosiaalinen. Hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Hän osasi olla sovitteleva ja hyvä neuvottelija, ja hänen aikanaan Kansallisoopperassa oli hyvä työilmapiiri.

Hannu-Ilari Lampila

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • Suomen kansallisooppera