Muistot    |   Kuolleet

Tarleena Sammalkorpi

Tarleena Sammalkorpi 1949–2016

Kulttuuritoimittaja Tarleena Sammalkorpi s. 03.07.1949 k. 31.07.2016

Kulttuuritoimittaja, ohjaaja, sanoittaja, suomentaja, rakastettu radioääni Tarleena Sammalkorpikuoli 31. heinäkuuta 2016 Terhokodissa Helsingissä 67-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 3. heinäkuuta 1949.

”Do not go gently into that good night; rage, rage against of the dying of the light.” Tarleenan dylanthomasilainen elämänvimma säilyi loppuun asti. Viime syksynä yksi lääkäreistä sanoi: ”Tuolla asenteella me saamme sinut kuntoon.” Asenne ei pettänyt. Lääketiede tarvitsee vielä vuosia.

Sammalkorven koulutus kulki rinnan elämän kanssa, välillä elämä oli vahvempi. Tutkinnot tulivat suoritetuiksi, mutta silloin kun hänelle itselleen sopi. Sydän vei, kaikki oli mahdollista, dogmit eivät puristaneet. Pikkusieluisuus ja ontot auktoriteetit kauhistuttivat.

Julkisuuteen Sammalkorpi tuli 60-luvulla Teiniteatterin kabareihin sanoittamillaan lauluilla En jaksaisi odottaa kauempaa ja Ostolempi. Pian kuvaan tuli mukaan Teinilehti, Ylioppilaslehden pikkusisar, laaja-alainen kulttuurilehti.

Vanhan valtauksen aikaan julkaistussa Ylioppilaslehden erikoisnumerossa Sammalkorpi oli mukana 30 muun päätoimittajan kanssa.

Pekka Milonoffin ja Sammalkorven runo- ja lauluillat Vanhan juhlasalissa 70-luvulla olivat ikonisia: Hellaakoski-ilta, Mustapää-ilta, John Lennon -ilta. Sammalkorpi lauloi itse näissä illoissa kuten jo Teiniteatterissa.

1980-luvulla Sammalkorpi toimi vuosia Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja opetti myös käsikirjoittamista Teatterikorkeakoulussa.

Radiossa Sammalkorpi debytoi jo 1960-luvulla. Hänestä tuli taitava kontaktiohjelmien vetäjä, niiden grand old lady. Hän kykeni keskustelemaan niin lapsien, Proust-tietäjien kuin runotoiveitaan soittavien kuulijoitten kanssa. Lasten puhelintoivekonsertti henkilöityi Sammalkorpeen, joka kaivoi mykimmästäkin, vanhempien soittamaan pakottamasta lapsesta persoonan.

Palkittu Sammalkorpi oli aina kekseliäs, ja hänellä oli pettämätön tyylitaju. Herkkyys ja kyky innostua eivät sulkeneet pois tarkkuutta. Hän tunnisti esteettisen laadun ja osasi vaatia sitä.

Runoilija Eila Kivikk’ahon tyttären kielentaju kuului hänen runo-ohjelmissaan. Tämän runon haluaisin kuulla oli todellinen klassikko. Onnistuneessa ohjelmassa oli mukana sekä uutta että vanhaa. ”Leino on jees, mutta ohjelma ei hengitä, jos se jää sadan vuoden päähän.”

Radion Lukupiiri, Tanssiva karhu -runopalkinto, Kajaanin runoviikko, Sysmän kirjapäivät ja AKKU-lehti olivat Sammalkorvelle rakkaita. Lahjomaton lukeneisuus ja ismejä kumartamaton olemus veivät perille niin loppusoinnulliset kuin avantgardistiset ohjelmat. ”Mitallinen runo vaatii mitan tajua, mutta mitan vangiksi ei saa jäädä”, hän sanoi.

Suomennoksista kuuluisin on Avaruus elokuvasta Lumiukko: ”On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen / On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen.”

Lastenlasten todistuksen mukaan isoäidin sitkeys lukea ääneen ei koskaan pettänyt. Niin kauan kuin lapsi jaksoi, oli mitta.

Lannistumattoman huumorintajuinen Sammalkorpi meni kaksi kertaa naimisiin – saman miehen kanssa. Jälkimmäiset häät Venetsiassa tekivät Venetsiasta hänelle sydämen kotikaupungin.

Marika Kecskeméti
Jertta Blomstedt

Kirjoittajat ovat Tarleena Sammalkorven ystäviä ja kollegoja.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet