Muistot    |   Kuolleet

Raimo Walo

Raimo Walo 1936–2016

Raimo Walo Raimo Walo s. 10.08.1936 k. 21.06.2016

Taidegraafikko ja -maalari Raimo Walo kuoli 21. kesäkuuta 2016 Turussa. Hän oli syntynyt Hämeenlinnassa 10. elokuuta 1936.

Walo oli tinkimätön konkretistisen taidesuunnan edustaja samalla kun hänet tunnettiin yhtenä taidemaailmamme viimeisistä todellisista boheemeista.

Taidekoulutuksensa hän hankki Helsingissä Vapaassa taidekoulussa 1954–57 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1955–58.

Julkisesti hänen teoksiaan oli ensi kerran esillä vuonna 1959, ja myöhemmin hänen teoksensa vakiintuivat osaksi aikansa suomalaista taidenäyttelymiljöötä.

Taidemaailmaamme hän integroitui kiinteästi taiteilijaryhmä Alohan myötä. Tämä puhtaisiin geometrisiin muotoihin ja selkeisiin väripintoihin sitoutunut taiteilijakollektiivi syntyi yhteisen työtilan myötä Helsingissä vuonna 1967 niin kutsuttuun Heimola-taloon.

Ryhmän perustajat, joita olivat Raimo Walon lisäksi Timo Aalto, Jorma Hautala, Juha Soisalo ja Kari-Juhani Tolonen, edustivat kaikki kuvataiteemme uudistusmielistä eliittiä.

Heidän ideologiansa taiteen kuulumisesta kaikille johti silkkipainotekniikan läpimurtoon kansallisilla taidemarkkinoilla.

Tänä päivänä Raimo Walon nimeä ei kannatakaan etsiä kuvataiteilijoiden verkkomatrikkelista. Helpoiten hänet löytää sieltä missä myydään taidegrafiikkaa.

Raimo Walon rakkaus taiteeseen oli pelkistettyä ja tarkkaa: se rajautui oleelliseen eli viivaan, väriin ja pintaan.

Tämän päivän keskusteluissa vilahteleva sana ”taiteilijuus” ei käsitteenä koskettanut Waloa. Hän oli taiteilija sanan syvimmässä merkityksessä riippumatta yhteisönsä mielipiteistä.

Vuosina 1961–71 kuvaamataidonopettajana Hyvinkäällä toiminut Raimo Walo muutti Turkuun vuonna 1980.

Abstraktin taiteen puristisia muotoja toteuttava taiteilija ei voinut jäädä sosialistisen realismin kyllästämässä ympäristössä huomiotta, varsinkaan kun taustalla oli Aloha-ryhmääkin siivittänyt aatteen palo.

Turkulaistaiteilijoiden omaksi näköalapaikakseen rakentama Turun biennaali saikin vuonna 1986 ensimmäisessä editiossaan itseään näkyvämmän ykköspalkitun.

Raimo Walo ei ollut rivitaiteilija. Siinä missä päivittäistaiteilija turvautui taksiin, Raimo Walo käytti lentokonetta. Tampereelle matkannut Turun taidegraafikkojen väki saikin aikoinaan hieraista silmiään kun bussista myöhästynyt jäsen Raimo Walo istui Ohranjyvän lounaspöydässä odottamassa matkalaisia.

Taiteilijuudeltaan Raimo Walo edustikin juuri sitä, mistä taidehallinto on uudistuksissaan halunnut päästä eroon: asialleen omistautunut boheemi, jonka veroilmoitukset löytyvät tuhkakupista ja apurahaselvitykset liinavaatekaapista.

Ja kun selvityksissä kysytään apurahan vaikutuksia, hänellä vastaus on ollut yksioikoinen ja selkeä: ”Olohuone on siistimpi. Hankin pölynimurin.”

Toki muitakin vastauksia on löytynyt, kuten käynti kalassa isäukon kanssa. Sitä varten piti vuokrata vesitaso.

Raimo Walolla oli yksi ainoa uskonkappale: asia voittaa aina. Ainakin silloin kun asia on konkretistinen.

Mikko Paakkola
Kirjoittaja on taidemaalari.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • Kuvataide