Muistot    |   Kuolleet

Kari Salminen

Kari Salminen 1937–2016

Professori Kari Salminen s. 22.09.1937 k. 01.07.2016

Professori Kari Salminen kuoli 1. heinäkuuta 2016 tapaturmaisesti kesäasunnollaan Juvalla. Hän oli 78-vuotias, syntynyt Helsingissä 22. syyskuuta 1937.

Tultuaan ylioppilaaksi Salminen lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon pääaineenaan kemia. Valmistuttuaan 1964 hän ilmoitti hämmästyneelle kemian professorille siirtyvänsä jatko-opintoihin Viikkiin, koska oli kiinnostunut elintarvikealasta.

Salminen valmistui maa- ja metsätieteen kandidaatiksi 1968 ja väitteli tohtoriksi 1970. Hän on suorittanut International Senior Management Programin kuuluisassa Harvard Business Schoolissa. 1970–80-lukujen taitteessa hän tutustui puolen vuoden ajan elintarviketutkimukseen ja maitoteknologiaan useissa USA:n yliopistoissa.

Salminen aloitti työuransa Helsingin yliopiston ravintokemian (nyk. ravitsemustiede) laitoksen assistenttina ja tutkijana 1963.

Vuonna 1985 hänet valittiin Valion tutkimusjohtajaksi. Salmisen panos oli ratkaiseva, kun Valiossa kehitettiin voin ja rypsiöljyn seos Voimariini (nykyisin Oivariini). Salmisen johdolla tutkittiin Lactobacillus GG-maitohappobakteerin hyödyntämistä, josta syntyivät Gefilus-tuotteet.

Salminen ei voinut kaikilta osin yhtyä valtakunnallisiin ravitsemussuosituksiin. Tämä liittyi erityisesti maidon rasvaan, jonka vaikutuksista hänellä oli erilainen käsitys kuin monilla muilla asiantuntijoilla. Kun Salminen ja Valion silloinen toimitusjohtaja Iikka Haka vuonna 1988 käynnistivät mainosoperaation voin kulutuksen lisäämiseksi, yritys sai tiedemaailmalta tyrmäävän vastaanoton.

Vuosien kuluessa ja erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana osa alan johtavista tutkijoista on lähestynyt Salmisen käsityksiä. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia asiantuntijoita, joka 1990-luvun alkuvuosina kiinnitti huomiota margariinien valmistuksessa yhteydessä syntyneisiin transrasvahappoihin.

Salminen siirtyi eläkkeelle vuonna 1998 ja osallistui sen jälkeenkin aktiivisesti alansa kehittämiseen. Hän seurasi tarkasti tutkimuksen uusia tuloksia ja esiintyi kantaa ottavana kirjoittajana ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä. Hän oli Helsingin yliopiston elintarvikekemian dosentti, hoiti vuoden ajan saman alan professuuria Turussa ja oli tieteellisenä neuvonantajana muutamissa yrityksissä, joista eräässä kehitettiin ruuansulatusta edistäviä pellavatuotteita.

Yksityiselämässään Salminen oli velvollisuudentuntoinen ja oikeudenmukainen. Ystävyyssuhteistaan hän piti lämpimästi huolta. Työn vastapainona hän osasi myös reippaasti juhlia, josta meillä kirjoittajilla on runsaasti hauskoja muistoja.

Vuonna 1998 Salminen hankki suurperheensä kesäasunnoksi vanhan kansakoulun Juvan Lautealasta. Sen kunnostaminen ja ympäristön monipuolinen hoitaminen olivat hänen eläkepäiviensä tärkeä harrastus.

Salminen harrasti myös pitkiä, kovavauhtisia sauvakävelylenkkejä. Penkkiurheilijana hän oli innokas HIFK:n kannattaja.

Hän sai professorin arvonimen vuonna 1992, ja vuonna 1999 hänelle myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki.

Jussi Huttunen
Risto Ihamuotila

Kirjoittajat ovat Kari Salmisen ystäviä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet