Muistot

Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Ilmi-Kaarina Mäkelä

Taiteilija ja opettaja Ilmi-Kaarina Mäkelä kuoli 22. elokuuta 2016 Kokemäellä 103-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. huhtikuuta 1913 Pälkäneellä. Mäkelä aloitti opettajan opinnot 1933 Taideteollisuuskeskuskoulussa (Ateneumissa). Siellä opiskelivat samaan aikaan muun muassa Tapio Wirkkala, Ilmari Tapiovaara, Birger Kaipiainen ja Unto Kerttula.

Opettaja, taiteilija Ilmi-Kaarina Mäkelä s. 22.04.1913 k. 22.08.2016

Taiteilija ja opettaja Ilmi-Kaarina Mäkeläkuoli 22. elokuuta 2016 Kokemäellä 103-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. huhtikuuta 1913 Pälkäneellä.

&nbps;

Mäkelä aloitti opettajan opinnot 1933 Taideteollisuuskeskuskoulussa (Ateneumissa). Siellä opiskelivat samaan aikaan muun muassa Tapio Wirkkala, Ilmari Tapiovaara, Birger Kaipiainen ja Unto Kerttula.

Mäkelän pitkäaikaisin työpaikka löytyi Kokemäen yhteiskoulusta, jossa hän opetti piirustusta 1940-luvulta lähtien eläkeikäänsä asti. Luokat olivat alkuun hyvin suuria, ja piirustuksenopettajalle lankesi myös kaunokirjoituksen opetus.

Mäkelän rakkaus kieliin ja musiikkiin tuli koulutyössä esille monin tavoin. Hänellä oli esimerkiksi tapana soittaa tunneilla klassista musiikkia. Eräs varttunut poikaoppilas on kertonut, että tällä oli ollut ratkaiseva vaikutus hänen musiikkialalle päätymiseensä.

Mäkelä saattoi myös laulattaa erikielisiä lauluja. Tarvittaessa hän pystyi toimimaan saksanopettajankin sijaisena, ja vielä viime vuosina, käydessämme hänen luonaan, hän saattoi ilahduttaa meitä ranskankielisellä laululla.

Opettajakunnasta Mäkelä sai pitkäaikaisia ystäviä: näistä läheisin oli äidinkielenopettaja Helena Koivisto, joka rohkaisi taiteenteossa ja myi innokkaasti ystävänsä tauluja. Isänsä kuoleman jälkeen Mäkelä oli rakennuttanut äidilleen pienen talon Pälkäneveden rannalle. Siellä hän vietti lähes kaikki kesälomansa, piirsi ja maalasi maisemia, asetelmia, rakennuksia ja etenkin kukkia.

Mäkelää innoitti ympäröivän luonnon värien ja valon leikki; aurinko paistoi hänen mukaansa Pälkäneellä erityisen suotuisasti. 1970-luvulla Tampereella olleen näyttelyn kukkien kuvaamista väheksyvä kritiikki sai Mäkelän vaihtamaan muihin aiheisiin.

Ne, jotka ovat saaneet nähdä hänen parhaita kukka-aiheisia töitään, pitävät tätä menetyksenä. Taidekritiikin tuulet ovat sittemmin kääntyneet, ja tänä päivänä esimerkiksi Heikki Marilan kukkamaalaukset ovat taiteemme kiitetyintä kärkeä.

Mäkelälle oli ominaista syvällinen kristillisyys, vaatimattomuus ja huumorintaju. Hän tarvitsi rauhaa ja yksinäisyyttä, eikä pitänyt huomion kohteeksi joutumisesta. Näönmenetyksestä huolimatta hän säilytti henkisen vireyden loppuun asti.

Arja Liutta
Kirjoittaja on Ilmi-Kaarina Mäkelän serkun miniä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet