Muistot

Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Tuulikki Yli-Lonttinen

Tuulikki Yli-Lonttinen 1923–2016

Opetusneuvos Tuulikki Yli-Lonttinen s. 26.07.1923 k. 28.08.2016

Opetusneuvos, lausuntataiteilija Tuulikki Yli-Lonttinenkuoli 28.elokuuta 2016 Kajaanissa. Hän oli syntynyt 26. heinäkuuta 1923 Helsingissä.

Yli-Lonttisen elämäntyönä oli vaalia monipuolisesti kansanrunoutta, johon hän kasvoi pienestä pitäen. Isä, Strömbergin sähkötehtaan työnjohtaja Nikolai Viitanensoitteli kotona kannelta. Ester-äiti vei ainokaistaan Kalliokodin marttojen Kalevala-juhliin ja kannusti esiintymään.

Koulutyttö lausui Kantelettaren lastenrunoja. Nuori lotta esitti Kantelettaren rakkausrunoja illanvietoissa Äänislinnassa. Sodan jälkeen kansanrunoja kuulivat haavoittuneet sotilaat Helsingin sairaaloissa.

Vuosikymmenien aikana Tuulikki piti useita lausuntailtoja, joiden runkona olivat aina Kalevala ja Kanteletar.

Helsinkiläistytön toi Kainuuseen 1960-luvun alussa aviomiehen Ahvo Yli-Lonttisen työ Kainuun Sanomien Kirjapainon toimitusjohtajana. Tuulikki työskenteli ahkerasti uuden kotimaakuntansa hyväksi niin palkkatyössään puhetaidon opettajana kuin lukuisissa järjestötehtävissä.

Hän oli mukana kunnallispolitiikassa ja vaikutti monella tavalla kulttuurissa päättäjänä ja tuottajana, tekijänä ja kuluttajana.

Hän oli perustamassa muun muassa tapahtumaa Sana ja Sävel kalevalaisessa Kajaanissa -tapahtumaa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kajaanin Runoviikko sekä valtakunnallista Lönnrot-seuraa. Ilman Tuulikkia Kajaanissa ei nykyisin vietettäisi kekriä Kajaaninjoessa kelluvine kekripukkeineen. Tuhannet ihmiset saapuivat seuraamaan pukin polttamista.

Kalevala innoitti myös leikkimielisyyteen. Tuulikki keksi tuoda Värmlannista metsäsuomalaisten asuinsijoilta kaskiruista omaan puutarhaansa Paltaniemelle Oulujärven rannalle.

Hän halusi testata, ovatko kaskirukiin ”korret kolmisolmuiset” niin kuin kansalliseepoksessa kerrotaan. Aarin viljelmälle kasvaneet pitkät ja tanakat rukiit todistivat, että ovat.

Kansanrunojen rinnalla kaikenlainen muukin kansanperinne oli Tuulikille rakasta. Hänen perheelle neulomien villasukkien ja -puseroiden värimaailma ja kuviot toivat mieleen Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-kuvituksen.

Tuulikki vaali perinteitä myös kodin sisustuksessa. Hän säilöi ja säästi monen sukupolven tavarat ja osasi kertoa lähes jokaisen vanhan astian, käsityön ja korun taustalta tarinat. Hän tutki tarkasti vanhan ajan tapoja ja työmenetelmiä, joista kertoi kirjassaan Hanna – Kiukaanniemen emäntä (2012).

Tuulikki rakasti isoja pitoja, joiden keskellä hääri seurallisena emäntänä.

Hän innostui helposti myös uusista asioista. Tietokone oli haaste, jonka hän selätti. Melkein 90-vuotiaaksi asti hän käytti nettipankkia ja piti yhteyksiä sähköpostitse. Hän harmitteli vain, ettei löytänyt netistä ikäisiään.

Voimakastahtoinen ja vaativa nainen oli ajatuksiltaan moderni. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo oli hänelle itsestäänselvyys. Siihen hän kasvatti kaksi tytärtään ja poikansa.

Vaikka hän arvosti perinteitä, hän ei juuttunut niihin. Hän toivoi esimerkiksi, että Kajaanin kekrijuhlassakin nuorten annetaan luoda uusia perinteitä.

Tuija Yli-Lonttinen
Kirjoittaja on Tuulikki Yli-Lonttisen miniä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • kansanperinne