Muistot

Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Heikki Nieminen

Heikki Nieminen 1926–2016

Kuvanveistäjä Heikki Nieminen s. 09.05.1926 k. 05.09.2016

Kuvanveistäjä ja taidegraafikko Heikki Nieminen kuoli Espoon Puolarmetsän sairaalassa 5. syyskuuta 2016. Hän oli syntynyt 9. toukokuuta 1926 Hollolassa.

Maanviljelijäperheen lapsena Nieminen tottui pienestä pitäen käyttämään päätään ja käsiään käytännön pulmien ratkaisemiseen. Näitä taitoja hän myöhemmin hyödynsi monipuolisesti ennen kaikkea kuvataiteilijana.

Tytär kertoo isän myös suurella antaumuksella siirrelleen kivenjärkäleitä ja rakennelleen niistä kiviaitoja Sysmän kesähuvilallaan aina pitkälle 2000-luvulle saakka.

Kuvataideopinnot alkoivat Taideteollisessa ammattikoulussa 1947–48 ja jatkuivat Suomen Taideakatemian koulussa 1948–52 Helsingissä. Nuorena taiteilijana Nieminen teki grafiikkaa Aukusti Tuhkan ateljeessa.

Taidegrafiikan uranuurtaja Tuhka tuli innostaneeksi häntä kuvanveistäjän tielle ehdottaessaan häntä hymyilevän lapsen hahmottelijaksi Opintorahayhdistysten Tuki ry:lle.

Kuvasta kehkeytyivät kipsipäät hymypoika ja hymytyttö, joita vuodesta 1954 lähtien on jaettu hyvän toveruuden nimissä valituille oppilaille.

Heikki Nieminen loi 1960-luvulla tunnetuimmat julkiset teoksensa.

Pronssista valettiin Sankarivainajien muistomerkki Varkauteen 1964, Akseli Gallen-Kallelan patsas Poriin 1965 ja F. E. Sillanpään muistomerkki Hämeenkyröön 1965. Lisäksi Lahden kaupunkikuvaa ilahduttamaan syntyivät suihkukaivoveistokset Susanna 1961 ja Sudenkorennot 1965.

Riihimäelle sijoitettu leikkisä veistos Pukkihyppy on vuodelta 1968. Pro Finlandia -mitali myönnettiin Niemiselle vuonna 1964.

Ihminen ja luontokappaleet olivat usein Niemisen teosten aiheina. Espoon kaupunki tilasi häneltä Puolarmetsän sairaalan pihalle Aurinkotuuli-veistoksen (1980), jonka materiaaliksi tuli hitsattu tinapronssilevy.

Teoksen lähtökohtana olivat tällä kertaa purjeet: Nieminen suhtautui intohimoisesti veneilyyn ja veneiden suunnitteluun.

Vaikka Nieminen oli erittäin taitava perinteisten kuvanveistäjän materiaalien käyttäjä, häntä innosti uudenlaisten tekniikoiden kehittäminen, kuten punatiilimurskan ja lujitemuovin yhdistäminen kevyeksi ja muovattavaksi veistomateriaaliksi.

Hänessä oli paljon keksijän mielenlaatua yhdistyneenä kädentaitoihin.

Niemisen tekniseen tuntemukseen turvautuivat myös monet kollegat, sillä hän jaksoi paneutua tovereiden huoliin ja niiden ratkaisemiseen.

Näillä ominaisuuksilla oli käyttöä myös hänen toimiessaan opettajana 1950-luvulta lähtien sekä Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyisessä Aalto-yliopistossa) että Taideakatemian koulussa (nykyisessä Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa).

Hänet muistetaan osaavana, tunnollisena ja kannustavana opettajana.

Osa hänen vapaista veistoksistaan ja piirustuksistaan on päätynyt Risto Vilhusen kokoelman mukana Kuopion taidemuseoon. Lukuisissa muissakin Suomen taidemuseoissa on hänen teoksiaan.

Leena Ahtola-Moorhouse
Kirjoittaja on taidehistorioitsija.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet