Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Paula Pakkala-Palomäki

Paula Pakkala-Palomäki 1948–2016

Toimittaja Paula Pakkala-Palomäki s. 17.03.1948 k. 09.09.2016

Helsingin Sanomissa liki 30 vuoden toimittajan uran tehnyt Paula Pakkala-Palomäkikuoli 9. syyskuuta 2016 Hyvinkäällä sairastuttuaan vakavasti alkukeväästä. Hän oli syntynyt Ilmajoella 17. maaliskuuta 1948.

Pakkala-Palomäki tuli Helsingin Sanomien palvelukseen Hyvinkäälle 1972 lehden laajentaessa voimakkaasti aluetoimitusverkkoaan Uudellamaalla. Hän solmi nopeasti suhteet Uudenmaan kaupunkien ja kuntien vaikuttajiin ja oppi muutenkin nopeasti tuntemaan Keski-Uudenmaan ihmiset ja elämän.

Pakkala-Palomäki syntyi ja vietti lapsuutensa Ilmajoella. Kirjoittaminen ja kirjallisuus olivat osa hänen kasvuympäristöään. Lauri-isä omisti kirjapainon, toimitti Sisä-Suomen Sanomia ja oli myös tunnustettu kirjailija 60-luvulla.

Läheisten mukaan Paula oli ”vilkas mukula” ja myös kirjallisesti lahjakas tyttö, joka sai ensimmäisen julkaisunsa lehteen 11-vuotiaana voittaessaan Ilmajoella järjestetyn runokilpailun. Ensimmäinen työpaikka oli Vaasa-lehdessä harjoittelijana, missä hän kirjoitti nimimerkillä Paulustiina.

Avioiduttuaan 1968 hän muutti puolisonsa kanssa Hyvinkäälle, ja samana vuonna syntyi esikoistytär. Hän sai paikan Hyvinkään Sanomista, ja kuopuksen synnyttyä 1970 nuori äiti paini työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen kanssa. Ratkaisu oli siirtää työt kotiin, mutta omat hankaluutensa siinäkin oli: mitä tärkeämpi juttu tai puhelu oli kyseessä, sen enemmän lapsista yleensä lähti taustalta ääntä.

Entinen työtoveri kertoo Pakkala-Palomäen ulkoisesti sopeutuneen Uudellemaalle, mutta pysyneen sisäisesti aina pohjalaisena. Se näkyi hänen työssään. Sanavalmius ja kyky tulla toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa oli etu niin toimittajana kuin muutenkin elämässä – eteläpohjalainen kun ei ujostele tai pelkää isoakaan herraa.

Jos tiedon hankinta juttua varten kävi hankalaksi, hänellä oli tapana lähteä tapaamaan nokikkain päättäjää. Ja palasi aina tarvittavat tiedot mukanaan.

Pakkala-Palomäki rakasti hyviä tarinoita, ja niillä hän tapasi viihdyttää myös työtovereita. Parhaita tarinoita hänelle olivat ne, joille sai nauraa. Hänellä oli hyvä huumorintaju sekä itsetunto, sillä usein tarinoissa sai nauraa hänelle itselleen. Niin kuin kaikki kirjoittajat, hän tuskaili työssä sen kanssa, miten juttukeikoilla haastattelemalla hankitut tarinat saisi mehevimmin välitettyä myös lukijoille.

Pakkala-Palomäen ehkä muistettavin juttukokonaisuus oli Liekki-sonnin jahti kesällä 1997. Omistajaltaan karannutta sonnia etsittiin yötä päivää eläinlääkärin ja nukutuskiväärin kanssa. Pakkala-Palomäki raportoi tapauksen käänteet alusta loppuun, ja tapaus sai aikaan melkoisen mediahuomion ulkomailta myöten.

Pakkala-Palomäki oli kuitenkin omimmillaan kirjoittaessaan kulttuurista – ja erityisesti kuvataiteesta. Hän rakasti tauluja ja taidenäyttelyjä. Hän myös tunsi henkilökohtaisesti sekä työnsä puolesta laajan joukon taidemaalareita, graafikoita sekä kuvanveistäjiä eri puolilta Uuttamaata.

Pakkala-Palomäen viimeiseksi työksi jäi oivaltava juttusarja, jossa asetettiin rinnakkain Suomen taiteen kulta-ajan mestarien maisematauluja Uudeltamaalta ja kuvat maisemien nykytilasta.

Hän oli itsekin monipuolisesti luova. Pakkala-Palomäki suunnitteli nuoresta pitäen itse vaatteensa ja pukeutui aina tyylikkäästi ja omaperäisesti. Hän tunsi kattavasti suomalaista muotoilua ja se näkyi kodin kauniissa sisustuksessa. Hänellä oli hyvä värisilmä. Oman kodin ulkomaalauksen yhteydessä syntyi uusi sävy maalitehtaan värikarttaan.

Pakkala-Palomäki nautti työstään, mutta se ei ollut perheeltä pois, hän oli hyvä ja huolehtiva äiti. Työn puitteissa tavatut ihmiset olivat rikkaus perheelle. Hän vietti viimeisen elinkuukautensa tyttären kotona, puolison, lasten ja lastenlasten ympäröimänä.

Kimmo Pietinen
Tiina Koistinen

Pietinen on Paula Pakkala-Palomäen entinen esimies ja Koistinen Pakkala-Palomäen tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet