Muistot

Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Riikka Saar

Riikka Saar 1944–2016

Kirjastoamanuenssi Riikka Saar s. 11.01.1944 k. 05.08.2016

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastoamanuenssi Riikka Saar (o.s. Hämäläinen) kuoli 5. elokuuta 2016 vaikean sairauden uuvuttamana 72-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 11. tammikuuta 1944.

Riikka Saar teki yli 35 vuotta kestäneen kirjastoalan työuran kehitysmaatutkimuksen laitoksen, entisen kehitysmaainstituutin, kirjastossa.

Hän oli helmikuusta 1970 lähtien mukana perustamassa tieteenalojen rajat ylittävää Interkont-ryhmää, jonka ympärille rakentui kehitysavusta ja kansainvälisestä politiikasta innostunut opiskelija-, opettaja- ja tutkijaryhmä tavoitteenaan yhteiskuntatieteellisen kehitystutkimuksen vakiinnuttaminen Suomeen. Vuonna 1973 perustettiin Helsingin yliopistoon erillislaitos Kehitysmaainstituutti, jonka johtajaksi kiinnitettiin Afrikka-tutkija, dosentti Marja-Liisa Swantz.

Riikka Saar loi lähes tyhjästä kaikille avoimen kehitystutkimuksen tieteellisen kirjaston. Hän toimi työuransa aikana monissa laitoksen luottamustehtävissä ja saavutti niin työtovereiden kuin kirjaston käyttäjienkin luottamuksen.

Hän ylläpiti kirjaston kansainvälisiä suhteita niin pohjoismaisen (NorDoc) kuin yleiseurooppalaisen akateemisen kehitystutkimusjärjestön (EADI) piirissä sekä oli mukana järjestämässä alan kirjastotyöntekijöiden kansainvälisiä kokouksia Suomessa. Riikka Saarille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali vuonna 2009 ansioistaan tiede- ja kirjastoyhteisön hyväksi.

Saarin lukeneisuus ja tausta kulttuuriperheessä näkyivät syvänä sivistyksenä ja laajana tietopohjana. Kirjailijaäidin perintönä myös kaunokirjallisuus oli hänelle olennainen osa elämää. Kehitysmaatutkimuksen kirjakokoelmassa oli aina myös kaunokirjallisuutta, sillä Saar näki kaunokirjallisuuden kulttuurin peilinä, kertovan kotimaastaan yhtä paljon kuin tieteellisen tutkimuksen.

Tiedon avoin saatavuus kaikille ja kaukolainaus olivat Riikka Saarille sydämen asia. Jokaisen tuli saada haluamansa teksti luettavakseen riippumatta asuinpaikasta tai varallisuudesta. Saarin palvelualttius ja tiedonhankinnan osaaminen näkyivät lukuisina kiitoksina väitöskirjojen ja muiden opinnäytteiden esipuheissa. Nykyisin kehitysmaatutkimuksen kirjakokoelma sijaitsee Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa.

Saarilla oli tapana sulkea kirjasto hiljaisen tammikuun ajaksi ja matkustaa milloin Keniaan, milloin Kap Verdeen. Hänellä oli matka-arkullinen kerrottavaa niin työtovereilleen, ystäville ja sukulaislapsille. Saarin tuki oli tärkeä monille kehitystutkijan ja kirjastonhoitajan uraa aloittaville kollegoille.

”Kyllä sinä osaat, periksi ei pidä antaa”, Saar kannusti monia työtovereitaan työn vaikeina hetkinä.

Saar oli huumorintajuinen ja suorapuheinen; hän ei pitänyt tärkeilystä ja oli ystävänä ehdottoman lojaali. Suoruutta ja omakohtaisuutta hän korosti lentävillä lauseillaan ”rakt sagt” ja ”aus Liebe zur Kunst”.

Saarista piti alun perin tulla puutarha-arkkitehti. Hänellä olikin taianomainen vihreä peukalo. Kun kehitysmaatutkimuksen laitoksen kirjasto siirrettiin Topeliaan osaksi humanistisen tiedekunnan kirjastoa, Saar täytti upean vanhan talon viherkasveilla ja lähes joka päivä tuoreilla, itse poimituilla kukilla.

Ystävilleen hän jakoi tomaatin ja krassinsiemeniä, villasukkia, itsepoimittuja tai Virosta tuotuja sieniä ja marjoja – ja tietysti kirjoja. Saar jakoi aikansa Töölön yksiön ja Sipoonkorven mökin välillä. Luonto ja sen edustajina sammakot olivat Riikan sydäntä lähellä. Sipoonkorpi oli hänelle satulaakso täynnä luonnon ihmeitä.

Vielä viimeisinä viikkoinaan Suursuon sairaalassa Riikka Saar suunnitteli ensi vuoden viljelyksiä Sipooseen, sekä puutarhajuhlia ja samppanjamaljoja läheisten ja ystävien kanssa.

Kävi kuitenkin niin, että hänen toiveestaan joimme taitelijakoti Lallukan juhlasalissa samppanjaa hänen muistokseen. Katselimme Saarin valokuva- ja leikekirjaa hänen elämänvaiheistaan: kävelemässä eläkelahjaksi saamillaan lumikengillä Sipoonkorvessa ihailemassa täyttä kuuta, ilmapallosafarilla Afrikassa ja Siperian halki kulkevassa junassa.

Veikko Anttonen
Helena Jerman
Johanna Lahikainen

Kirjoittajat ovat Riikka Saarin ystäviä ja kollegoita.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet