Valikko
Muistot    |   Kuolleet

Lars Huldén

Lars Huldén 1926–2016

Runoilija, kääntäjä Lars Huldén s. 05.02.1926 k. 11.10.2016

Lukuisia runokokoelmia kirjoittanut runoilija, kääntäjä ja tutkija Lars Huldén kuoli Helsingissä 11. lokakuuta 2016 90-vuotiaana. Hän oli syntynyt 5. helmikuuta 1926 Pietarsaaressa.

Tuntuu lähes mahdottomalta ajatella ruotsalaista runoutta ja suomenruotsalaista kirjallisuutta ilman Lars Huldénia. Ja kuitenkin siihen on nyt totuttava.

Siitälähtien kun Huldén vuonna 1958 debyyttirunokokoelmassaan Dräpa näcken laukoi unohtumattoman hauliparvensa kohti kristallikruunua, on hänen läsnäolonsa voinut aistia lähes kaikkialla.

Hän kirjoitti kaikenlaista lyriikkaa – lyhyttä ja kertovaa runoutta, matkarunoja, juhlarunoja – proosaa ja draamaa loputtomassa virrassa, ilman että laatu olisi kärsinyt.

Huldéninmonipuolisuudesta huolimatta runous oli se, joka oli kaikkein lähinnä hänen sydäntään.

Hänen esikoisteoksensa sisältämä konkretia, huumori ja arkipäiväisyys tekivät Lars Huldénista poikkeavan äänen aikakaudella, jolloin romantiikka ja ylevä lyriikka olivat kovassa kurssissa ruotsalaisessa runoudessa.

Mutta hyvin nopeasti kävi ilmi Huldénin olevan eräänlainen esilaulaja, sillä jo kuusikymmentäluvulla yhä useampi nuori runoilija kuulosti samalta kuin hän.

Tämä arkipäiväisyys oli kuitenkin vilpillistä – akateemisissa töissään Huldén oli Bellmanin, Runebergin ja runouden muodon sekä runomitan asiantuntija, ja se taas vaikutti hedelmällisesti hänen omaan runouteensa.

Oli myös lyyriset laulut. Huldén oli musiikillinen runoilija, joka sai kielen laulamaan tavalla, jonka vain harva osasi.

Lars Huldénin kyvyt eivät olleet sattumaa. Koko tuotannossaan hän pohtii runoilijan vastuuta. Huldén tiesi, että hän ja muut sanankäyttäjät pystyvät viettelemään.

Herdedikter (1973) on yksi hänen hienoimmista runokokoelmistaan, jossa hän sekä harjoittaa että kyseenalaistaa sanamusiikin taidetta.

Huldén oli sosiaalinen runoilija siten, että hän mielellään sekä esitti omia runojaan että kirjoitti runoja kaikista inhimillisistä asioista.

Kaiken sosiaalisuuden ytimessä oli rakkaus ja kuolema. Rakkaus yhteenkuuluvuutena ja haluna, kuolema muistona ja yhteytenä edesmenneisiin.

Vuonna 2005 julkaistussa runokokoelmassaan Återkommen från Atlanta on Lars Huldénin kirjoitus vaimolleen, jossa he kaksi sulautuvat lopulta yhteen:

Se on niin yksinkertaista.

Et ehkä edes tiedä siitä.

Et varmasti tiedä siitä.

Olet vain poissa.

Samalla hetkellä, kun sydän lakkaa lyömästä, olet poissa ilman että tiedät sitä.

Michel Ekman
Kirjoittaja on kirjallisuuskriitikko. Muistokirjoitus on julkaistu aiemmin Hufvudstadsbladetissa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet