Muistot    |   Kuolleet

Jari Lindholm

Toimittaja Jari Lindholm kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Helsingissä 19. lokakuuta 2016. Kuolema tuli täysin yllättäen. Hän oli 55-vuotias, syntynyt Helsingissä 31. joulukuuta 1960. Lindholmin jättämä jälki on syvä: suuri journalisti, yksi parhaista. Vuodesta 2006 hän oli töissä Suomen Kuvalehdessä ja teki sitä ennen pitkän uran Helsingin Sanomissa.

Toimittaja Jari Lindholm s. 31.12.1960 k. 19.10.2016

Toimittaja Jari Lindholmkuoli sairauskohtaukseen kotonaan Helsingissä 19. lokakuuta 2016. Kuolema tuli täysin yllättäen. Hän oli 55-vuotias, syntynyt Helsingissä 31. joulukuuta 1960.

Lindholmin jättämä jälki on syvä: suuri journalisti, yksi parhaista. Vuodesta 2006 hän oli töissä Suomen Kuvalehdessä ja teki sitä ennen pitkän uran Helsingin Sanomissa.

Hän aloitti ja lopetti uransa kriisialueilla. Syyria, Afganistan, Libya, Ukraina, Irak. Sierra Leonen ebolasairaala. Ja taas Syyria, Homsin kaupunki: ”Arkkuja saapuu rintamalta tasaisena virtana, ja surusta on tullut pysyvä kiputila”, Lindholm kirjoitti.

Maaliskuussa hän oli Kreikan Lesboksella, jonne näitä hirveyksiä paetaan. Lindholmilla ei ollut tapana valitella.

Mutta Kreikasta palatessa hän sanoi, että oli vaikeaa. ”Ihmiset olivat niin toiveikkaita.”

Toimittajan työ alkoi nuorena miehenä Intiassa. Helsingin Sanomissa hän oli parikymmentä vuotta, vaikka lähti välillä omille teilleen ja kirjoitti lehteen matkoiltaan.

Aasia oli Lindholmin ensirakkaus. Hän asui vuosia Hongkongissa. Lähi-itä tuli vasta paljon Kaukoidän jälkeen.

Lindholmille journalismi ei ollut ammatti, vaan identiteetti. Kirjoitustyyli kehittyi, ja siitä tuli tavaramerkki. Hän pyrki kertomaan, miltä asiat tuntuvat kokijan näkökulmasta.

Huomasi, että hän oli uskontotieteilijä. Lindholm näytti, millaisia ovat suurvaltapolitiikan vaikutukset siellä, mihin kranaatit osuvat. Äidit hautaavat poikiaan, kauhujen keskellä pidetään baby showereita ja hypitään narua.

Hänen työnsä on palkittu muun muassa Bonnierin journalistipalkinnolla, mutta itse hän ei kyllä piitannut palkintogaaloista.

2000-luvun taitteessa Lindholm oli Hesarin Nyt-liitteen toimittaja, toimitussihteeri ja esimies. Hän kirjoitti etenkin elokuvista ja peleistä. Ihmeen hyvin hän solahti Nytin hullutuksiin ja tempauksiin.

Noilta ajoilta työhuoneeseen jäi kyltti, jossa lukee: Isommassa Karhulinnassa asuu 21.–27.8.1999 Helsingin Sanomien toimittaja Jari Lindholm. Lindholm kirjoitti Korkeasaaren häkissä jutun, jossa pohti, onko oikein pitää eläimiä häkissä.

Esimiehenä hän oli vaativa. Hän inhosi mielistelyä ja kiertoilmaisuja, pursui ideoita, huusi käymään työpisteellään, kun oli keksinyt erityisen nasevat kansitekstit. Hän tuki, kun haastateltavat suuttuivat. Tai päätoimittaja.

Häntä me tuskailimme, häneltä me opimme.

Hesarista Lindholm lähti Seuran päätoimittajaksi ja sitten Suomen Kuvalehteen toimittajaksi ja toimituspäälliköksi. Kunnes palasi konttorista kentille.

Ootko sotaan menossa, kysyin hiljattain, kun soviteltiin tapaamista. Joo, mut en tiedä vielä mihin, Jari vastasi.

Viime vuosina Lindholm oli juttumatkoilla yksin. Kirjoitti ja myös kuvasi. Kontaktit, esikuvat ja kollegat olivat kansainvälistä tasoa. New York Times Syndicate myi hänen juttujaan maailmalle.

Lindholm sanoi, että haluaisi kouluttaa nuoria kollegoja työskentelemään kriisialueilla. Tämä toive on pidettävä elossa. Kukaan ei ole kuin hän, mutta hänen työtään täytyy jatkaa.

Läheisille Jari ei ollut toimittaja, vaan isä, joka päivysti Maunulan leikkipuistoissa ja jalkapallokentän laidalla.

Lindholmilla on kolme poikaa, vanhin on aikuinen, nuoremmat koulussa. Kun hän puhui lapsistaan, hänen äänensä oli pehmeä.

Lindholm oli internetin varhaisia omaksujia. Hän oli toimituksen mikrotukihenkilö, kuvasi videoita ja piti blogeja, joissa käsitteli muun muassa Irakin sotaa. Tämä sama mies saattoi yllättäen lähettää sähköpostiin loistavalla englannilla kirjoittamiaan herkkiä novelleja. ”Moi, mitä mieltä?”

Lindholmin suorapuheisuuden nimissä on sanottava, että hän ei väistellyt konflikteja. Ei maailmalla, ei sosiaalisen median keskusteluissa eikä pomojen ja kollegojen kanssa. Hän meni asioita päin. Sellainen Jari oli. Hänen kanssaan piti väitellä.

Miksi Lindholm lähti kriisialueille, piiritettyihin kaupunkeihin, ebolasairaalaan?

Yksi selitys on, että hän viihtyi vaarassa, samassa kyydissä aselastien kanssa. Mutta tärkeämpää oli se, että hän halusi meidän muiden tietävän, mitä tässä maailmassa tapahtuu.

Nyt sodat ja vääryydet jatkuvat, eikä Jari Lindholm ole niistä kertomassa.

Reetta Räty
Kirjoittaja on Jari Lindholmin ystävä ja entinen työkaveri.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet