Muistot

Rakel Hyvärinen

Kirjailija Rakel Hyvärinen kuoli Espoossa 22. syyskuuta 2016. Hän oli syntynyt Oulun läänin Pyhäjärvellä 23. tammikuuta 1923. Rakel Hyvärinen kävi keskikoulun, mutta joutui luopumaan lukiosta, sillä kukaan ei olisi maksanut hänen kirjojaan.

Kirjailija Rakel Hyvärinen s. 23.01.1923 k. 22.09.2016

Kirjailija Rakel Hyvärinen kuoli Espoossa 22. syyskuuta 2016. Hän oli syntynyt Oulun läänin Pyhäjärvellä 23. tammikuuta 1923.

Rakel Hyvärinen kävi keskikoulun, mutta joutui luopumaan lukiosta, sillä kukaan ei olisi maksanut hänen kirjojaan.

Hän avioitui rakennusmestari Antti Hyvärisen kanssa. Sodasta tullut aviomies sai lähes ilmaisen rintamamiestontin Espoon Laajalahdesta ja pitkäaikaislainan talon rakentamiseen.

He olivat tyyppiperhe paitsi asumiseltaan myös perherakenteeltaan. Heille syntyi tytär ja poika, joista molemmista tuli diplomi-insinöörejä.

Rakel Hyvärinen sai ensimmäisen palkinnon Espoo ennen ja nyt –aiheisessa kirjoituskilpailussa. Hän kirjoitti aiheesta Suo, jota ei ole. Tulevat sukupolvet voivat kysyä, mihin ovat kadonneet kartalla olleet Lillmossen ja Torvströmossen.

Kadonneen suon kohtalo liittyy Tapiolan rakentamiseen. Siellä asui puliukkoja, joita hän on kuvannut lastenkirjoissaan. Suo muuttui aikaa myöten kaatopaikaksi. Välillä siellä oli kivimurskaamo. Nyt paikalla on uusia teitä ja golfkenttä.

Rakel Hyvärinen on kirjoittanut paitsi kotiseudustaan Pohjanmaalta myös erityisesti lähiympäristöstään Laajalahdesta. Sen Kanneljärventie tulee esiin nuortenkirjoissa Viiden markan kesä (Tammi 1982) ja Poika joka tahtoi piirtää (Tammi 1990) sekä omaelämäkerrallisessa sotaromaanissa Pappa on sotainvalidi (Sotainvalidien Veljesliitto 1995).

Ankarassa kodissa kasvava avainlapsi Janne viettää kesää yksin vanhempien käydessä töissä muualla eikä hän saa mennä oman pihan ulkopuolelle. Sotakirjassa invalidi Kalle käy läpi sotamuistojaan ja kertoo sairauksistaan. Elämän täyttävät lääkärissä käymiset, korvaushakemukset, arvostushuolet ja lopulta kuoleman odotus. Naapureista ei saa enää tukea. Seutu on muuttunut. Oman tien varrella ei olekaan enää rintamamiestonttien mökkiläisiä. Rintamamiestalojen tilalle on rakennettu ”mitä ihmeellisimpiä elementeistä koottuja monumentteja, suuria ja mahtavia kuin isontalon viljasiilot”.  Naapurit ovat eri sukupolvea ja erilaiseen elämäntyyliin tottuneita.

Villa Elfvikin maisemasta kertoo essee Valkoinen sinivuokko. Sen hän luki Laajalahden koulun 40-vuotispäivillä. Se on julkaistu myös kirjassa Kuninkaantien kaupunki — Espoon kirjailijoiden antologia 1997.

Kartanomiljöö sai kauan rappeutua, ennen kuin uusi ympäristökeskus valmistui. Siellä oli luonnonvarainen kukkaniitty perhosineen ja paarmoineen. Siellä oli kiviraunioita ja kivitaskun pesiä.

Rakel Hyvärinen kutsui itseään myös romutaiteilijaksi. Hän haki omakotitalonsa läheltä kaatopaikalta poisheitettyjä esineitä, muun muassa hammaslääkärin pihtejä, ja sommitteli niistä taideteoksia.

Rakel Hyvärisestä tuli Espoon kirjailijoiden kunniajäsen 1984.

Hän julkaisi neljä romaania ja kahdeksan lastenromaania. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi ja tanskaksi.

Hänet haudataan Tapiolan uurnalehtoon.

Katri Karasma
Kirjoittaja on Rakel Hyvärisen naapuri.