Muistot    |   Kuolleet

Pentti Laasonen

Pentti Laasonen 1928–2016

Professori Pentti Laasonen s. 24.12.1928 k. 14.10.2016

Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian emeritusprofessori Pentti Laasonenkuoli äkillisesti Helsingissä 14. lokakuuta 2016 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt maanviljelijäperheeseen Kiteellä 24. joulukuuta 1928.

Laasonen kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta 1949, valmistui Helsingin yliopistosta teologian kandidaatiksi 1954 ja väitteli siellä teologian tohtoriksi 1967. Laasosen oli uskonnon, psykologian ja filosofian opettajana Outokummun ja Savonlinnassa. Vuodet 1970–1973 hän toimi Valtion humanistisen toimikunnan tutkimusassistenttina ja nuorempana tutkijana.

Helsingin yliopistoon Laasonen siirtyi ensin kirkkohistorian apulaisprofessoriksi 1976, sitten vuodesta 1980 Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professoriksi. Eläkkeelle hän jäi 1992. Professorina Laasonen oli yliopistolla harvinainen pedagoginen kyky, mihin epäilemättä vaikutti hänen pitkä opettajankokemuksensa. Vuodet 1987–90 Laasonen toimi teologisen tiedekunnan arvostettuna dekaanina, jolla oli taito tasoitella kollegojen erimielisyyksiä.

Laasosen kirkkohistorian tutkimuksen painopisteessä oli barokin oppi- ja teologianhistoria sekä pietismin historia. Hän vaikutti kymmenen vuotta Hallen-Wittenbergin Martin Luther -yliopiston tieteidenvälisen pietismin tutkimuskeskuksen kansainvälisessä neuvottelukunnassa.

Laasonen kirjoitti 1600- ja 1700-lukuja koskevan osan Suomen kirkkohistoria -teokseen. Hän julkaisi Gezelius-piispojen elämäkerrat sekä Gezelius nuoremman ja pietismin perustajan Spenerin välisen kirjeenvaihdon. Hän oli myös itäisen Suomen kirkkohistorian ekspertti alkaen Pohjois-Karjalan luterilaista kansankulttuuria Ruotsin vallan aikana koskeneesta väitöskirjasta. Tiivis tutkimus- ja kirjoitustyö jatkui eläkkeelläkin. Hänen viimeinen teoksensa Kadonnut isoäiti ja Pietarin vetovoima ilmestyi 2015.

Laasonen oli Suomen Historiallisen seuran tutkijajäsen, Suomalaisen Tiedeakatemian ja Oppihistoriallisen seuran jäsen. Suomen kirkkohistoriallinen seura kutsui hänet kunniajäsenekseen 2001. Tähän Laasonen suostui, vaikkei halunnut ottaa vastaan kunniamerkkejä, muotokuvaa tai juhlakirjaa. Hän karsasti niin akateemista kuin molempien kansankirkkojen piirissä havaittavaa pönäkkyyttä. Laasonen oli professori Kauko Pirisen jälkeen Suomen johtava kirkkohistorioitsija.

Kouluajoilta alkanut ystävyys äidinkielen lehtoriksi sittemmin valmistuneen Ainon (o.s. Larikka) kanssa johti avioliittoon, jota kesti 64 vuotta. Tulevan vuoden teologisen tiedekunnan tohtoripromootioon Laasonen olisi osallistunut riemutohtorina. Hänet muistetaan humaanina, itsestään ääntä pitämättömänä, lämpimänä ja helposti lähestyttävänä opettajana ja kollegana.

Simo Heininen
Kyllikki Tiensuu

Kirjoittajat ovat Pentti Laasosen työtovereita ja ystäviä.