Muistot

Viljo Remes

Viljo Remes 1926–2016

Kenttäpiispa Viljo Remes kuoli Pakilakodissa Helsingissä 90-vuotiaana 15. marraskuuta. Hän oli syntynyt 11. huhtikuuta 1926 Pielavedellä.

Ylioppilaaksi Remes kirjoitti herännäistaustaisesta Raudas­kylän lukiosta. Ennen teologista loppututkintoa hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon.

Papiksi Viljo Remes vihittiin 1957. Työn ohessa hän jatkoi opintojaan ja väitteli teologian tohtoriksi lähetyshistoriallisella tutkimuksella.

Lähetystyö olikin Viljo Remekselle sydämen asia. Siitä tuli myös tehtävä noin kahdeksi vuosikymmeneksi.

Remeksen ja hänen arkkitehtipuolisonsa Helvin työkentäksi oli aluksi kaavailtu Lounais-Afrikkaa, mutta kutsu kävikin ensimmäisinä suomalaisina lähetteinä Pakistaniin vuosiksi 1960–1965.

Toiminta islamilaisessa maassa oli vaativaa, mutta myös avartavaa. Työ jatkui kotimaassa, ensin Aasian työn sihteerinä ja sittemmin apulaisjohtajana Suomen Lähetysseurassa.

Uusi vaihe Viljo Remeksen elämässä alkoi, kun hänet valittiin kenttäpiispaksi vuonna 1978. Muutos lähetystyöntekijästä sotilasviran haltijaksi oli suuri, ja se herättikin jonkin verran keskustelua.

Täysin vieraalle maaperälle hän ei kuitenkaan astunut: varusmiespalveluksen suorittamisen ohella Remes oli nuorena pappina toiminut vuoden Lappeenrannan varuskunnan sotilaspastorina.

Kenttäpiispa itse suhtautui savolaisella huumorilla sotilaallista osaamistaan koskeviin epäilyihin. Sotilasarvojen tunnistamisen hän sanoi olevan kenttäpiispalle helppoa: Ne, jotka ­aukaisevat minulle oven, ovat everstejä tai heitä alempia. Ne, jotka eivät avaa, ovat vanhempia kenraaleja.

Kenttäpiispan viran hoidossa Remes toimi tarmokkaasti ja taitavasti. Hän analysoi asioita ja tapahtumia viiltävän tarkasti. Hänessä oli tarvittavaa lujuutta mutta myös nöyrää sielunhoidollisuutta. Kenraalikunnasta muodostui hänen lähiseurakuntansa.

Hän jaksoi kuunnella ystä­viään sekä myös seuraajiaan ja antaa heille tukeaan, usein pitkien kävelyretkien aikana.

Jäätyään eläkkeelle 1986 Viljo Remes saattoi tutkijana palata nuoruutensa näkyjen äärelle. Hän julkaisi lukuisia teoksia ja tutkimuksia, jotka liittyivät lähetyshistoriaan ja varsinkin herännäisyyteen.

Näistä mainittakoon elämäkerta Paavo Ruotsalaisesta vuodelta 2003.

Herännäistaustasta varmaan johtui, että armo oli Viljo Remekselle uskon ydinasia.

Se ei ollut vain teologinen käsite vaan mitä syvimmin arkeen liittyvä asia. Eräässä haastattelussa hän totesi: ”Meiltä kysytään, olemmeko armollisia. Jos me armahtaisimme toisiamme, maailmassa ei sodittaisi eikä riideltäisi.”

Perhe ja koti olivat Remeksen keskeisintä elämänaluetta. Avioliitto Helvi-puolison kanssa kesti yli kuusi vuosikymmentä, ja heillä oli neljä lasta, kaksitoista lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta.

Hannu Niskanen

Kirjoittaja toimi kenttäpiispana vuosina 1995–2012.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet