Muistot

John Hurt 1940–2017

Näyttelijä

Näyttelijä Sir John Hurt kuoli haimasyöpään kotonaan Englannin Cromerissa 25. tammikuuta 2017. Hurt oli juuri täyttänyt 77 vuotta. Hän oli syntynyt Chesterfieldissä 22. tammikuuta 1940.

Monipuolisena draamanäyttelijänä ansioitunut Hurt sai urallaan lukuisia ammatillisia palkintoja, ja hänet aateloitiin an­sioistaan vuonna 2015.

Hän esiintyi lähes 130 elo­kuvassa, joista viimeiset ovat vielä jälkituotantovaiheessa, sekä kymmenissä televisiotuotannoissa.

Kirkkoherraisän ankarassa kurissa kasvanut John Vincent Hurt ei saanut lapsena mennä elokuviin, vaikka äitikin oli nuorena harrastanut näyttelemistä. Poika kuitenkin halusi näyttelijäksi jo koulupoikana, menestyi taidekoulussa ja debytoi lopulta sekä näyttämöllä että elokuvissa vuonna 1962.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaunispiirteinen siloposki ikääntyi karismaattisesti, kasvojen uurteet ja silmäpussit muodostuivat tunnusmerkillisiksi.

Lähes nälkiintyneen hoikka olemus sopi monen myös historiasta tai taiteesta tutun merkkihenkilön rooliin.

Teatterinäyttämöltä ura alkoi 1970-luvulla suuntautua yhä enemmän kameroiden eteen.

Varhaisiin merkkitöihin kuului vaikuttava suoritus keisari Caligulana tv-sarjassa Minä Claudius (1976). Jo sitä ennen Hurt näytteli televisioteatterin klassikossa Palveluksessanne: alaston virkamies homoikoni Quentin Crispiä, jonka hahmoon hän palasi an­siokkaasti elokuvassa An Englishman in New York (2009).

Oscar-ehdokkuuksilla Hurt huomioitiin vankilakuvauksesta Keskiyön pikajuna (1978) ja Elefanttimiehen (1980) nimiosasta. Ensin mainitusta hän voitti Kultaisen maapallon. Brittien Baftalla näyttelijä palkittiin neljästi.

Vuoden 1979 avaruustrillerissä Alien – kahdeksas matkustaja Hurt esitti tiedeupseeria, jonka rintalastan läpi murtautui uhrin vatsaan kätkeytynyt tuntematon organismi. Raaka, Suomessa elokuvatarkastamon lyhentämäksi joutunut kohtaus kuuluu koko lajityypin kaikkein legendaarisimpiin, ja leimasi myös näyttelijän julkikuvaa.

Myöhemmin hän pilaili kohtauksella Avaruusboltseissa, jonka ohjaajan – ja Elefanttimiehen tuottajan – komediassa Mel Brooksin mieletön maailmanhistoria Hurt esitti Jeesusta.

Vaikka John Hurt teki lukuisia arkitodellisuuteen ankkuroituneita rooleja, hän nautti erityistä arvostusta suorituksistaan fantasioissa, dystopioissa ja lajityyppispektaakkeleissa, kuten 1984, Ensimmäinen yhteys ja V niin kuin verikosto, Hellboy – sekä Harry Potter -elokuvasarjoissa ja Doctor Whon tämän vuosikymmenen televisiotulkinnoissa.

Toimintasankarina tai koomikkona Hurtia ei nähty, vaan hän oli draaman taitaja, jonka hahmoilla oli luonnetta ja usein vähintään arvovaltaa.

Soinnikkaalla äänellä siunattu näyttelijä teki myös huomionarvoisia äänirooleja animaatioissa (mm. Ruohometsän kansa, Taru sormusten herrasta ja Hiiden­pata) sekä selosti dokumentteja.

Työhönsä ja imagoonsa vastuullisesti suhtautunut Hurt kävi läpi omat taistelunsa alko­holin kanssa.

Naimisissa hän oli neljästi. Yhdessä kolmannen vaimonsa, amerikkalaisen tuotantoassistentin Joan Daltonin kanssa Hurt sai 1990-luvulla kaksi poikaa.

Arto Pajukallio

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet