Muistot

Seppo Polameri 1936–2017

Kuvittaja, taidemaalari, art director ja graafinen taiteilija Seppo Juhani Polameri kuoli 16. tammikuuta 2017 kotonaan Espoossa. Hän oli syntynyt Helsingissä 11. syyskuuta 1936.

Punavuoresta kotoisin oleva Polameri kävi oppikoulunsa Kallion lukiossa, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista. Oppikoulut käytiin normaalisti sillä puolella Pitkäsiltaa missä asuttiin.

Polameri aloitti taideopinnot Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, ja jatkoi niitä silloisen Taideteollisen Oppilaitoksen (nykyisin Aalto Yliopisto) graafisen suunnittelun linjalla, mistä valmistui vuonna 1962.

Polameri aloitti graafikon uransa mainostoimistossa, kuten monet kollegansakin. Hänen persoonallinen kuvitustyylinsä herätti nopeasti huomiota.

Näkemyksensä mukaan tärkeintä on kuvan viesti ja se, miltä lopputulos näyttää. Jos tulos on parempi ilman sääntöjen mukaista piirtämistä, niin sitten se tehdään niin! Säännöt sääntöjen vuoksi eivät häntä taiteilijana koskaan kiinnostaneet.

Mainostoimistovuosien jälkeen Polameri suunnitteli Saariston Kirjapainon kustantamalle Kauneus ja Terveys -lehdelle visuaalisen asun, jonka lähtökohtana oli lukijaystävällisyys. Samalla hän rakensi lehdelle oloissamme uudenlaisen, poikkeuksellisen hienostuneen ja tyylikkään ilmeen.

Lehdestä Polameri kutsuttiin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon art directoriksi. Tästä tehtävästä hän jäi vapaaksi taiteilijaksi 1970-luvun lopulla.

Luonteeltaan Seppo Polameri oli taiteilija ja erämies. Tämä näkyi kaikissa hänen töissään ja toimissaan.

Stadin kundi oli myös luonnonsuojelija, joka puhui lämpimästi luontosuhteestaan. Metsä oli Polamerelle kaikki kaikessa.

Kerrankin, palattuaan pitkältä metsästysreissulta, hän kertoi kuinka hieno reissu oli ollut. Me studiokaverit kyselimme saaliista, johon Polameri totesi, ettei sitä tullut lainkaan. Hän ei ollut ampunut laukaustakaan, mutta ruskan värit metsässä sekä valot ja varjot syksyn ensilumilla olivat suunnattoman hienot.

Polameri kertoi luontoinnostuksen heränneen, kun hän sai isältään joululahjaksi Ernest Thompson Setonin kirjan Kaksi partiopoikaa. Se sytytti rakkauden luontoon ja samalla myös kirjoihin. Siitä lähtien nämä molemmat kulkivat käsi kädessä hänen elämässään.

Polameri innostui lähes kaikesta luontoon liittyvästä. Hän ehti opiskella ja harrastaa myös eläinten täyttämistä. Ensimmäisen eläimensä hän oli preparoinut jo nuorena poikana löydettyään Uudenmaankadun kotitalonsa katolta kuolleen harakan.

Uransa aikana Polameri kuvitti valtavan määrän luonto- ja metsästysaiheisia kirjoja ja lehtiä. Hän ehti kuvittaa lähes 80 kirjaa, laatia satoihin kirjoihin suojapäällisen ja ulkoasun, suunnitella suuren määrään exlibriksiä ja tuottaa runsaasti luontoaiheista grafiikkaa.

Hänelle eräs kaikkein läheisimmistä töistä oli Veikko Huovisen vuonna 1984 ilmestyneen romaanin Puukansan tarina kuvittaminen.

Polameren kuvat olivat aina tyylitellyn kertovia. Naturalismista tai realismista hän ei ollut kiinnostunut. Viimeisinä työvuosinaan Polameri antautui lähes kokonaan maalaamiselle ja grafiikkana toteutettujen luontokuvien tekoon.

”Luonto on ehtymätön inspiroija ja sitä saa tulkita täysin vapaasti”, hän sanoi.

Seppo Polameren viimeinen suuri työ oli Luonnontieteellinen keskusmuseon dioraamat, joiden maalaaminen oli usean vuoden urakka. Suurimmat näistä taustakuvista ovat lähes 20 metriä pitkiä ja yli kaksi metriä korkeita.

Polameri sai uransa aikana töistään mittavan määrän palkintoja. Viimeisimpänä Kuvittajat ry:n vuonna 2013 elämäntyöstä myöntämä Kieku-palkinto.

Seppo sairasti syöpää pitkään, mutta oli henkisesti vireä ja hyväntuulinen loppuun asti.

Hannu Taina

Pekka Loiri


Kirjoittajat ovat Seppo Polameren kollegoja ja ystäviä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet