Muistot

Mauno Kangasniemi 1924–2017

Maaherra, yhteiskuntatieteiden maisteri

Vaasan läänin entinen maaherra, yhteiskuntatieteiden maisteri Mauno Kangasniemi kuoli Kauhajoella 9. maaliskuuta 2017 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt Alavudella 3. huhtikuuta 1924 seitsenlapsisen maanviljelijäperheen nuorimmaiseksi.

Isän asuessa pitkään Amerikassa äidin vaikutus tiedonhaluisen pojan kasvatuksessa oli merkittävä. Äidin tärkeä opetus oli, että talossa eletään työ edellä.

Mauno Kangasniemi oli ahkera lukija. Lukuharrastus johtikin maatalon töiden ohella keskikoulun kirjekurssin opiskeluun, mitä rintamapalvelus hidasti. Keskikoulu tuli suoritetuksi sodan päättyessä 1944.

Valmistuttuaan sosionomiksi Kangasniemi toimi kunnansihteerinä Kurikan, Rantasalmen ja Vihdin kunnissa. Työn ohella tapahtunut jatko-opiskelu jatkui maisterin arvoon saakka.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Koulutuksen ja työkokemuksen perusteella Kangasniemellä oli hyvät valmiudet Kauhajoen kunnanjohtajan tehtävään, mistä tuli hänen pisin yhtäjaksoinen työsuhteensa vuosiksi 1957–1970. Sen jälkeen hän työskenteli Suomen Kunnallisliiton kuntatalouden osastopäällikkönä kahdeksan vuotta.

Vaasan läänin tuore maaherra Antti Pohjonen kuoli Rissalan lentoturmassa 1978. Vapautuneelle paikalle Kangasniemen valinta oli helppo ja pohjalaisille mieluinen. Hän omasi erinomaiset lähtökohdat maaherran työhön.

Lääninhallitus oli päällikkö­virasto, ja Kangasniemi uskalsi käyttää päällikkyttään. Hänellä oli kyky paneutua asioihin ­tehokkaasti, kuunnella valmistelijoita ja eri osapuolia sekä sen jälkeen tehdä päätös, joka oli kaikkien kannalta kohtuullinen. Tästä syystä hän oli erittäin pidetty lääninsä kunnissa, joissa hän vieraili säännöllisesti ja joista lähetystöjä kävi tiuhaan.

Asiat koskivat useimmiten maankäyttöä ja kaavoitusta. Lukuisista Kangasniemen luottamustoimista mainittakoon Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajuus 1986–1991.

Mauno Kangasniemi oli pidättyväinen ja hillitty, aina kuitenkin ystävällinen ja tasapuolinen. Hän loi ympärilleen turvallisen työilmapiirin. Hänen huumorintajunsa oli älyllistä, ei koskaan loukkaavaa. Tietty vaatimattomuus, itsensä korostamatta ­jättäminen oli hänelle luontaista.

Kangasniemen lukuharrastus jatkui elämän loppuun saakka, samoin yhteiskunnallisten ja taloudellisten asioiden seuraaminen sekä omasta kunnostaan huolehtiminen.

Lasten ja lastenlasten elämä oli vaarille tärkeä asia.

Heikki Kouhi

Heikki Taimi


Kirjoittajat ovat Mauno Kangasniemen ystäviä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet