Valikko

”Jos ei ole pakko, älä tule meidän salille” – Näin rankkaa on urheilla ja kuulua sukupuolivähemmistöön

Kilpaurheilun maailma pitää Vera Räsäsen kaltaiset sukupuolivähemmistöjen edustajat visusti marginaalissa. Ongelma korostuu arvoturnauksissa, mutta juuret ulottuvat koulun jumppatunneille. Jyväskylän yliopiston tutkija kertoo, kuinka pielessä kotimainen liikunnanopetus on.

Kun Vera Räsänen nousee palkintopallille, kaikki kilpakumppanit eivät haluaisi kätellä. 48-vuotias kuulantyöntäjä on suomalaisen urheilukentän vihatuimpia hahmoja.

Miksi? Koska Vera Räsäsen henkilötunnuksen numero oli ennen pariton.

Sukupuoltaan aikuisiällä korjannut Vera sai kaksi vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena transnaisena kilpaoikeuden Suomen Urheiluliiton alaisiin kilpailuihin. Kyse oli lähinnä harrastuksesta, sillä yli 40-vuotiaiden veteraanisarjassa suoritusten taso on maltillinen ja Räsäsen heitot keskitasoa.

Vastaanotto oli tästä huolimatta raaka. Transsukupuolisen oli vaikea löytää valmentajaa, ja kanssakilpailijat pitivät hänen osallistumistaan epäreiluna. Lehtien kommenttipalstoilla ruodittiin ”transun” sukupuolta ja närkästyttiin siitä, että mies heittää kuulaa naisten kanssa.

Alkuun Vera nauroi maha kippurassa vihaviesteille, jotka olivat kuin Kummeli-sketsistä repäistyjä. Kun sävy synkkeni ja kuulantyöntäjää haluttiin viedä ”saunan taa”, hymy kuitenkin hyytyi.

”Niiden myötä en lopulta uskaltanut mennä iltaisin nukkumaan kun mietin, että joku on oven takana”, Räsänen kertoo nyt, kahta vuotta myöhemmin.

Autokauppiaana Kausalassa asuva Räsänen käy yhä itsepintaisesti kisoissa, vaikka tunnelma on välillä niin jäinen, että tekee mieli lähteä kotiin.

”Osa aikuisista käyttäytyy kuin pienet lapset hiekkakentällä, eivätkä halua päästää leikkiin mukaan”, Räsänen ihmettelee.

”Ja me kilpaillaan veteraanisarjassa! Kuka täällä kilpailee niin tosissaan? Tämä on harrastelua, ei täällä kukaan ole niin kovassa kunnossa.”

Viime elokuussa Räsänen kävi voittamassa penkkipunnerruksen naistensarjan. Sen jälkeen tuli postissa nimetön kirje, jossa vaadittiin, että hän ”lopettaa, ennen kuin porukka lopullisesti hermostuu”.

Kyse oli klassisen penkkipunnerruksen SM-kisojen vapaasta sarjasta, jossa palkintorahoja ei varsinaisesti liiku. Räsäsen oli hyvin vaikea nähdä, mitä kukaan hävisi sillä, että hän, 48-vuotias nainen, oli mukana.

Kaikki se, mitä Räsänen nyt kokee, on monelle todellisuutta koulun pakollisilta liikuntatunneilta asti.

Psykologian tohtorin ja liikuntatieteiden maisterin Marja Kokkosen mukaan urheilun maailmassa on isoja ongelmia tasavertaisuuden kanssa. Se näkyy kaikilla tasoilla olympialaisista aina peruskoulun jumppatunnille. Ei ole ihme, jos aikuiset naiset karttavat Räsästä, sillä niin tekevät opettajatkin.

Kouluissa ei ymmärretä sukupuolivähemmistöjä, ja monet transsukupuoliset lapset joutuvat liikuntatunneilla joko liikkumaan yksin, tai heidät vapautetaan liikunnasta kokonaan.

”Lapsi kävelee pururadalla yksin, kun muut ovat yhdessä ja oppivat kaikkia niitä sosiaalisia asioita, mitä liikuntatunneilla ajetaan takaa. Eihän tuollainen kauheasti kannusta liikkumaan”, Kokkonen sanoo.

Jyväskylän yliopistossa lehtorina työskentelevä Kokkonen on nyt kahtena vuonna luennoinut tuleville liikunnanopettajille vähemmistöjen asioista yhden luennon ja yhden pienryhmätapaamisen verran.

”Määrä on lähinnä kosmeettinen. Tähän asti tutkinnossa ei ole ollut yhtäkään sanaa näistä teemoista. Eikä juurikaan esimerkiksi liikunnantunneilla tapahtuvasta koulukiusaamisesta.”

Kokkonen on yllättynyt siitä, kuinka lavea suhtautuminen tulevilla liikkamaikoilla on aiheeseen. Ylipäätään se, ettei sukupuoli riipu jalkojen välissä, on monelle ihan uutta. Keskustelu sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on täysin käymättä, eivätkä kaikki tajua, miksi aiheesta edes keskustellaan.

”On opiskelijoita, jotka suhtautuvat hyvin kielteisesti ’vitun homoihin’ ja näkevät, että näiden pitäisi jäädä kotiin, jos ei koululiikunta maistu. Luentopäiväkirjoissa sitten kysytään, ’onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle’.”

Vuonna 2012 Kokkonen lähetti lähetti suomalaisille urheiluseuroille ja lajiliitoille kyselyn, jossa selvitettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemaa syrjintää liikunnan ja urheilun parissa.

Vaikka kyselyssä tutkittiin vain viimeisten 12 kuukauden kokemuksia, monet vastaajista nostivat esiin koulumuistonsa. Niiden terä nirhaa vuosien ja vuosikymmenten päähän.

”Peruskoulussa seksuaalinen suuntautumiseni kai arvattiin ja vaikka minulla olisi ollut liikunnallisia taitoja, minua ei aina valittu joukkueisiin tai minulle keksittiin jotakin yksinäistä tekemistä”, 40-vuotias mies kirjoitti kyselyn avovastauksiin.

Toinen 20-vuotias mies kertoi, kuinka liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneessa ”kaksi luokan öykkäriä seisoi edessäni märkinä suihkusta, huitoivat minua munillaan ja huutelivat ’Miltä tuntuu saada munaa, vitun homo!?’”.

”Ne pojat tuskin enää muistavat tilannetta, mutta minä kannan arpia siitä koko elämäni.”

Liki viidennes vastanneista (17.8%) oli syrjinnän seurauksena ajatellut tai suunnitellut itsemurhaa edellisten 12 kuukauden aikana.

Vera Räsänen rakasti liikkua jo nuorena. Hän heitti keihästä MM-mitalisti Kimmo Kinnusen rinnalla, hiihti ja yleisurheili.

Urheilukentillä hikoilun ohessa hän pukeutui salaa naisten vaatteisiin; yritti rakentaa itseään niin, että peilistä katsoisi takaisin Vera, eikä Vesa. Sukkahousut tuntuivat jo nuorena hirveän hyvältä jalassa.

”Moneen kertaan tuhosin kaikki naisten vaatteet ja päätin, että nyt oli viimeinen kerta, että ei enää ikinä. Mutta eihän siinä mennyt kuin hetki, ja taas olin samassa tilanteessa.”

Kun Räsänen puhuu, hän kuulostaa vieroitushoidossa istuvalta narkomaanilta.

”Paitsi, että huumeriippuvuudestakin voi jollekin sentään puhua. Minä olin aivan yksin.”

Ymmärrys omasta sukupuolesta iski Räsäseen kolmekymppisenä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän tajusi olevansa nainen, ja lähti heti hakemaan hormonihoitoja sekä korjausleikkauksia voidakseen olla nainen haluamallaan tavalla.

Pitkällisen prosessin jälkeen Räsänen sai vuonna 2011 naisen henkilötunnuksen ja nykyisen nimensä. Onnea varjosti kariutunut avioliitto, jonka myötä Vera näkee neljää lastaan harvoin. Nuorimman näkemisestä taistellaan vielä tänä kesänä oikeudessa.

”Julkisuus pahentaa tapaamismahdollisuuksia, ja varmaan nämä korjauksetkin vaikuttavat, vaikka äiti oli kyllä tukena aikanaan, että sain ne tehdyksi”, Räsänen sanoo.

Ajatus siitä, että Vera Räsänen olisi tullut julki naisurheilijana 1990-luvun Suomessa, tuntuu täysin mahdottomalta. Kilpalupaa ei olisi mitenkään herunut, sillä sukupuolivähemmistöt on historiallisesti pikemminkin haluttu pitää poissa näkyvistä. Päättäjille on ollut hyvin tärkeää, etteivät sukupuolen rajat vuoda.

Sukupuolitestejä on järjestetty kansainvälisissä arvokilpailuissa ainakin 1950-luvulta lähtien, osin siksi, että Neuvostoliittoa ja Itä-Euroopan maita epäiltiin vilunkipelistä. Miesten pelättiin esiintyvän naisina, vaikka yhtään esimerkkiä tällaisesta vilpistä ei ollut.

Suomalaisista urheilijoista muun muassa Marja-Liisa Kirvesniemi on puhunut kivuliaasta ja nöyryyttävästä sukupuolitestistä, johon hänet pakotettiin Val di Fiemmessä 1991.

Kehitystä on kuitenkin viime vuosina nähty. Pakollisista sukupuolitesteistä luovuttiin ennen Sydneyn olympialaisia 2000, ja vuonna 2003 Kansainvälinen olympiakomitea KOK antoi transihmisille mahdollisuuden kisata arvoturnauksissa tietyin ehdoin.

Tänä keväänä vaatimuksista poistettiin vielä raskaat hormonihoidot ja korjausleikkaukset, joita kaikki transihmiset eivät halua.

Paraikaa käydään keskustelua myös ns. hyperandrogenismista eli naisista, joiden testosteronin määrä kehossa on korkea ja joita siksi yritetään sulkea arvoturnausten ulkopuolelle.

Tällä hetkellä testosteronitesti ei ole riittävä peruste diskaukselle. Rion olympialaisissa elokuussa kannattaa kiinnittää huomiota intialaiseen Dutee Chandiin, joka sai kilpalupansa takaisin valitettuaan siitä Urheilun vetoomustuomioistuimeen.

Vaikka sukupuoleen liittyvää keskustelua käydään ja osallistumisoikeuksia osin laajennetaan, transihmisen on yhä äärimmäisen vaikea kilpailla huipputasolla. Henkinen stressi, identiteettikysymykset ja mahdolliset hormonihoidot kuluttavat kroppaa, minkä lisäksi yhteiskunta haraa voimakkaasti vastaan – urheilun maailmasta puhumattakaan.

Vera Räsänen on useamman seuran listoilla. Osan kanssa homma toimii, osalta on apua turha pyytää.

”Yksi seura otti minut mukaan, koska pelkäsivät syrjintäsyytettä. Samalla kerrottiin, että jos ei ole pakko, älä tule meidän salille.”

Jos Räsänen olisi 20-vuotias huippulupaus, tähän kaatuisi hänen haaveensa menestyksestä. Kukaan ei pääse olympiatason kuularinkiin ilman seuransa täyttä tukea.

”Olenkin ajatellut, etten ikinä lähdeä seurasta pois, koska sitä ne juuri toivovat”, Räsänen sanoo.

Jos transsukupuoliselle kisaaminen omana itsenä on vaikeaa, muunsukupuoliselle se voi olla mahdotonta.

Eli soittaa torstaina lounasaikaan. Hänen äänensä on kiihtynyt, niin kuin ihmisellä, jolla on niin paljon sanottavaa, että jokaista sanaa ei malta puhua loppuun saakka.

Olen hakenut haastateltavaksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvia urheilijoita, mutta halukkaita on ollut vaikea löytää. Eli ei koskaan vastannut sähköpostiini, mutta nyt hänen on pakko avata suunsa. Juoksija-lehden numerossa 4/2016 lehden entinen päätoimittaja Ari Paunonen pui asiaa pikajuoksija Caster Semenyan osalta.

Eteläafrikkalainen Semenya pakotettiin vuonna 2009 sukupuolitesteihin, kun hän rikkoi kotimaansa naisten ennätykset 400 ja 800 metrin juoksumatkoilla. Australialainen The Daily Telegraph väitti testien osoittavan Semenyan olevan intersukupuolinen, eli että hänen kehostaan löytyisi sekä tyttö- että poikatyypillistä kehollisuutta.

Semenya sai lopulta pitää kilpalupansa ja pitkän, nöyryyttävän jakson jälkeen kampesi itsensä juoksumaailman huipulle. Kinastelu huippu-urheilijan sukupuolesta jatkaa silti vellomistaan kuin eltaantunut dopingtynnyri.

Paunonen osallistui lehdessä keskusteluun näin:

”Hienoja tuloksia, ja Rion olympialaisissa häntä odottaa naisten 800 metrin kultamitali. Mutta en voi piilottaa tunteitani, sillä Semenyan rugbynpelaajan olemus tekee minut surulliseksi naisurheilun puolesta.”

Myöhemmin kahvilapöydässä Eli ei kätke turhautumistaan.

”Semenya on joutunut käymään läpi kohtuuttoman kovan rääkin. Paunonen on vanha toimija, mutta ei niin vanha kuitenkaan, että tätä voisi mitenkään ymmärtää.”

Muunsukupuolinen Eli tietää, mitä on olla binääristen sukupuolten välissä, ja miten kova tarve omaa erilaisuutta on salata. Viisikymppinen entinen kilpaurheilija eli uransa aikana vielä naisena, ja urheiluporukoille hän kutsui naisystäväänsä ”kämppikseksi”.

”Pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi, on eritoten urheilun maailmassa hirveän vahva. Yksi kollega on sanonut, ettei tule ikinä kaapista ulos. Entä jos ei sitten pääsisikään esimerkiksi maajoukkueeseen?”

Muunsukupuolisuutta on vaikea selittää, sillä se tarkoittaa ihmisille eri asioita. Elille se on sitä, ettei hän koe olevansa mies eikä nainen, vaan jotain siitä välistä ja ympäriltä. Se on ollut hänessä aina, mutta nousi pintaan vasta uran jälkeen.

Tälle on syynsä. Koska valtaosa kilpalajeista jakautuu miesten ja naisten sarjoihin, muunsukupuoliset tipahtavat herkästi kilpaurheilun ulkopuolelle. On ymmärrettävää, että moni tukahduttaa sen, mikä tekisi hänet näkymättömäksi tai ei-toivotuksi. Vähän niin kuin Vera Räsänen, joka heitti naisten vaatteet aina roskiin – ja haki hetken päästä itselleen uudet.

”Uran päätyttyä se tuli kohisten päälle, ymmärrys siitä, mitä olen. Se on vähän kuin vyö; eli minkä taakseen jättää, sen edestä löytää”, Eli sanoo.

Monet kilpaurheilijat puhuvat aktiiviuraa seuraavasta tyhjyydestä: siitä kun ei tarvitsekaan herätä joka aamu kuudelta, tai lähteä iltalenkille, satoi tai paistoi.

Tuo maailma on rankka, mutta myös varma. Eli kuvailee sitä pesäksi, jonka sisään on hyvä suojautua. Kun sieltä lähtee, on olo paljas.

”Siinä pitää rakentaa koko elämä ja minuus uudestaan. Opetella elämään.”

Elille se merkitsi lyhyen etsikkovaiheen kautta uuden sukupuoli-identiteetin löytymistä ja siirtymistä uuteen elämään. Hän lähti Seta ry:n toimintaan vapaaehtoiseksi ja löysi ympärilleen uusia ihmisiä. Kilpavuosiltakin jäi ympärille onneksi tuttuja.

On vaikea mitata sitä, kuinka paljon pelko torjumisesta vaikuttaa suorituksiin urheilijana, mutta luonnollisesti salailu vaikeuttaa harjoittelua. Seuratoiminnassa on tärkeää tuntea olonsa tervetulleeksi omana itsenään.

On myös selvää, että Marja-Liisa Kirvesniemen esikuvakseen mainitseva Eli voi nyt paremmin kuin koskaan.

”Olen ehkä enemmän maskuliininen, mutta sen kautta olen löytänyt myös feminiinisen puoleni, josta nautin – enkä nyt puhu mistään pinkistä feminiinisyydestä. On rikkaus, ettei ole sukupuoliroolien vanki. Että voi tänään olla yhtä, ja huomenna toista.”

Kun Eli kesällä osallistuu maratoneille, edessä on silti valinta: hänelle ei ole omaa sarjaa, joten ilmoittautumislomakkeeseen täytyy ruksata joko ”mies” tai ”nainen”. Muunsukupuolisena hän on kisajärjestäjille käytännössä näkymätön.

Tässä jutussa Eli ei halua esiintyä omalla nimellään.

”Pysytään sitten nimettömänä, kun se tuntuu olevan niin monen toive.”

Miten tulevaisuuden elit ja veraräsäset sitten saadaan paitsi näkyviksi, myös tervetulleiksi urheilemaan? Marja Kokkosen mielestä kaikki lähtee ihan yksinkertaisista asioista. Täytyy mennä liikunnan juurille.

Ensinnäkin liikkujat täytyy opettaa pienestä pitäen siihen, ettei sukupuoli määritä sitä, mitä omalla kehollaan voi ja saa tehdä. Siksi liikuntatunneille pitäisi saada sekaryhmät.

Perusteet sukupuolitetuille ryhmille ovat hyvin stereotyyppisiä ja liittyvät usein turvallisuuteen: pojat ovat isompia ja voimakkaampia ja rajumpia, joten tytöt jäävät heidän jalkoihinsa.

”Jos jäävät, niin sehän on puute opettajan pedagogisissa taidoissa. Kyllä palloilutunti pitää saada toimimaan niin, että siellä kaikki uskaltavat pelata”, Kokkonen sanoo.

Tutkija toivoo myös lisäkoulutusta rehtoreille ja muille koulun aikuisille, jotta kenenkään ei täytyisi liikkua yksin.

Urheiluseurat ja lajiliitot ovat nekin avun tarpeessa. Kun Kokkonen lähetti syrjintäkyselyään eri tahoille, useampi lajiliitto ilmoitti miettivänsä tarkkaan, voiko sitä ylipäätään jakaa eteenpäin.

Ainakin yksi liitto ilmoitti, ettei heillä ole tarvetta kyselylle, sillä tiedossa ei ole, että liittoon kuuluisi yhtäkään homoa. Kokkonen ei kerro, mistä liitosta on kyse, ”mutta helppo se on päätellä.”

”Lopulta he ottivat kyselyn vastaan ja hautasivat nettisivujensa kätköihin.”

(Syksyllä Kokkoselta ilmestyy kyselyn pohjalta tehty kirja Urheilun takapuoli, jonka hän toimittaa yhdessä Päivi Bergin kanssa.)

Tutkija haastaa myös seuraamaan, miten toimittajat urheilusta kirjoittavat – ja eivät kirjoita. Urheilu on Suomessa sellaisella Paavo Nurmen muotoisella ja Talvisodan kokoisella jalustalla, ettei kolikon kääntöpuolta juuri tongita.

Lehdissä käsitellään huliganismin ja halpatyövoiman kaltaisia lieveilmiöitä, mutta ei puututa niihin ongelmiin, joita lajit ja instituutiot itsessään pitävät yllä.

Syrjintä tuomitaan, mutta kukaan ei puhu siitä, miksi NHL-joukkue Chicago Blackhawksin Andrew Shaw homottelee tuomareita, tai miksi Ari Paunosen annetaan moittia naisurheilijoiden ulkonäköä lehdessä.

”Toivon, että tartuttaisiin niihin kielteisiin puoliin tiukemmin. Vasta kun asioista on lupa puhua, voidaan niitä myös ruveta korjaamaan”, Kokkonen sanoo.

Kun miettii, miten paljon urheilun maailmassa on rikki, ja kuinka helppo siellä on jäädä yksin, Vera Räsäsen selkä on häkellyttävän pystyssä. Hän jatkaa, vaikka pyydettäisiin lopettamaan.

Muutama kuukausi sitten Räsänen sai iloisen soiton Kouvola Indiansilta. Amerikkalaista jalkapalloa naisten 1. divisioonassa pelaava joukkue halusi hänet vahvistamaan hyökkäyslinjaansa kotipeliinsä Mikkeli Bouncersia vastaan.

Räsänen meni ja auttoi joukkueen voittoon. Kylki rusahti rikki samalla, mutta kokemus oli upea.

”Minua kun ei ole liiemmin mihinkään pyydetty, vaan aina olen mennyt vaikka ei ole tykättykään. Niillä on niin hieno porukka siellä Kouvolassa, että kiva olisi päästä uudestaankin, jos vaan paikat kestäisi.”

Nyt Räsänen yrittää saada kuulantyönnöstä tuloksen, joka oikeuttaisi paikkaan tämän kesän Kalevan kisoihin. Karsiutumisraja on 13 metriä, mutta viime vuonna 12,69 riitti. Torstaina edessä on myös HLBTI-urheilijoille suunnattu Eurogames, jossa Räsänen osallistuu keihäänheittoon ja kuulantyöntöön.

Kun ikää tulee lisää, kuula ei enää lennä niin kauas. Toisaalta heikommat tulokset helpottavat Räsänen asemaa. Mitä lyhyempi työntö, sitä vähemmän tulee syytöksiä siitä, että miehen voimat ja etulyöntiasema.

Välillä hän on vältellyt kuntosalille menoa. On tuntunut väärältä tarttua tankoon, kun samaan aikaan pitäisi pysyä naisellisena.

”Nyt olen tajunnut, etteivät ne sulje toisiaan pois.”

Taannoisen uhkauskirjeen jälkeen Räsänen mietti hetken tosissaan lopettamista, mutta se olisi tuntunut väärältä.

”En halua antaa periksi, tämä on minulle sellainen henkireikä. Lähdin kilpailemaan torjuakseni yksinäisyyttäni. Jos lopettaisin, mitä minä sitten tekisin?”

Se, ettei Räsänen lopeta, on tärkeää myös muille. Moni on lähestynyt omine tarinoineen, hakenut kuulantyöntäjältä tukea ja rohkaisua omiin vaikeuksiinsa. Räsänen uskoo, että olemalla avoin ja puhumalla julkisesti vaikeistakin asioista voi toimia esikuvana ja apuna toisille.

Vielä nyt hän on kuitenkin yksinäinen susi: Suomen ensimmäinen ja ainut kilpaileva transnainen.

”Missähän se seuraava viipyy?”

EuroGames 2016 Helsingissä 29.6.–2.7. Hlbti-urheilutapahtuma järjestetään yhtä aikaa Helsinki Priden kanssa. Pride-kulkue lauantaina 2.7. Senaatintorilta klo 12. Puistojuhla kulkueen jälkeen Kansalaistorilla.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Urheilu
  • Rion olympialaiset
  • Muunsukupuolisuus
  • Sukupuoli
  • Kotimaa
Nyt.fi luetuimmat
  1. 1

    Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

  2. 2

    Trump leikki ajavansa rekkaa, tööttäili ja intoili kuin pikkulapsi, internet riemastui kuvista

  3. 3

    Viikonloppuna paistaa aurinko: näitä kivoja juttuja voi tehdä Helsingissä

  4. 4

    Ravintolauutisia: Siltasen Lie Mi siirtyy Kamppiin, tilalle Onda

  5. 5

    Näin syntyy täydellinen hampurilainen kotikeittiössä – huippukokki antaa vinkkejä jokaiseen vaiheeseen

  6. 6

    Lasipalatsin kahvilat ja ravintola avautuivat jälleen alkuviikosta, vuoden tauon jälkeen

  7. 7

    Netissä kiertää nyt ”maailman epätyydyttävin” video, jolla tehdään harmittomia juttuja väärin ja katsojia inhottaa – psykologi selittää, mistä vastenmielisyys johtuu

  8. 8

    Menin epäillen katsomaan uutta Kaunotarta ja hirviötä ja yllätyin: Se on alkuperäistä parempi, olennainen päivitys klassikkoon

  9. 9

    Suomi-jazz valmiina Bremeniin – Näillä keinoilla Suomi pärjäisi vielä paremmin kansainvälisessä kilpailussa

  10. 10

    Miesten seksuaalisuus pitää vapauttaa, jotta miehetkin voisivat nauttia seksistä enemmän, sanoo tutkija – ja näin se tapahtuu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

  2. 2

    Trump leikki ajavansa rekkaa, tööttäili ja intoili kuin pikkulapsi, internet riemastui kuvista

  3. 3

    Näin syntyy täydellinen hampurilainen kotikeittiössä – huippukokki antaa vinkkejä jokaiseen vaiheeseen

  4. 4

    Netissä kiertää nyt ”maailman epätyydyttävin” video, jolla tehdään harmittomia juttuja väärin ja katsojia inhottaa – psykologi selittää, mistä vastenmielisyys johtuu

  5. 5

    Menin epäillen katsomaan uutta Kaunotarta ja hirviötä ja yllätyin: Se on alkuperäistä parempi, olennainen päivitys klassikkoon

  6. 6

    Tästä syystä suomalaispoliitikoiden kauhistelu suurmoskeijasta on tekopyhää

  7. 7

    Pikatestissä Ison Roobertinkadun ylistetty ravintola, josta saa Lähi-idän ruokaa – salaatti oli raikasta ja lammas mehevää

  8. 8

    Pelit-lehden ansiosta suomalaisista tuli juuri tällainen pelaajakansa: päätoimittajana 25 vuotta toiminut Tuija Lindén kertoo nyt, miten se kävi

  9. 9

    Jenkkiopettaja kirjoitti hittijutun suomalaisten tavoista – ja suututti maanmiehensä

  10. 10

    Miesten seksuaalisuus pitää vapauttaa, jotta miehetkin voisivat nauttia seksistä enemmän, sanoo tutkija – ja näin se tapahtuu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

  2. 2

    Some villiintyi Angela Merkelin Trump-ilmeistä, esittelyssä johtajien supertapaamisen suosikkimeemit

  3. 3

    Instagramin seuratuin ihminen poisti Instagramin puhelimestaan eikä halua enää seurata sitä, koska väsyi turhia asioita tursuavaan someen

  4. 4

    Trump leikki ajavansa rekkaa, tööttäili ja intoili kuin pikkulapsi, internet riemastui kuvista

  5. 5

    Popin supertähti sairastui syömishäiriöön ja lopetti nettikommenttien lukemisen, kertoo siitä nyt kaikille, koska haluaa tukea naisia samassa taistelussa

  6. 6

    Netissä kiertää nyt ”maailman epätyydyttävin” video, jolla tehdään harmittomia juttuja väärin ja katsojia inhottaa – psykologi selittää, mistä vastenmielisyys johtuu

  7. 7

    Maailman huonoimmasta elokuvasta tehtiin Hollywood-leffa, jota ylistetään ja jolle povataan jo Oscaria

  8. 8

    Pelit-lehden ansiosta suomalaisista tuli juuri tällainen pelaajakansa: päätoimittajana 25 vuotta toiminut Tuija Lindén kertoo nyt, miten se kävi

  9. 9

    Cheekin osaomistama yökerho avataan Makkarataloon parin viikon päästä – nyt paljastettiin nimi Skohan, josta vihjailtiin jo Cheekin ja Elastisen yhteisbiisissä

  10. 10

    Saksan internet keksi Angela Merkel -hymiön

  11. Näytä lisää
Luetuimmat
  1. 1

    Yli sata laskua ilman kauppakuitteja – Helsingissä vanhuksia ilman ruokaa jättänyt Servea lähetti edunvalvojalle epäselviä laskuja

  2. 2

    Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

  3. 3

    Ilmavoimat on perustanut kaikessa hiljaisuudessa Raven-joukot – ”korpit” suojelevat vip-matkustajia mahdollisesti vaarallisilla paikoilla

  4. 4

    HS Alman loppuunmyydyllä keikalla Lontoossa – ”Ilman BBC:tä olisin jossain Suomessa pelailemassa siskoni kanssa”

  5. 5

    Trump leikki ajavansa rekkaa, tööttäili ja intoili kuin pikkulapsi, internet riemastui kuvista

  6. 6

    Näin lähtee Jopo hävyttömän varkaan mukaan helsinkiläisnaisen kotipihasta – ”Toivottavasti tämä toimii muille opetuksena”

  7. 7

    Herätkää poliittiset päättäjät – Suomi on sairastunut, ja taudin nimi on avoin rasismi

  8. 8

    Vantaan Koivuhaassa on Jehovan todistajien päämaja, jossa valikoitu joukko odottaa pääsyä paratiisiin – lapset on kielletty ja raamatuntulkinta ainoaa oikeaa

  9. 9

    En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

  10. 10

    Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

  2. 2

    Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

  3. 3

    Vantaan Koivuhaassa on Jehovan todistajien päämaja, jossa valikoitu joukko odottaa pääsyä paratiisiin – lapset on kielletty ja raamatuntulkinta ainoaa oikeaa

  4. 4

    Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko

  5. 5

    Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

  6. 6

    Aikuiset ihmiset ovat unohtaneet, ettei töykeyttä voi perustella millään

  7. 7

    Happohyökkääjä vaanii nuoria naisia Berliinissä – uhreja ainakin kuusi

  8. 8

    Trump leikki ajavansa rekkaa, tööttäili ja intoili kuin pikkulapsi, internet riemastui kuvista

  9. 9

    Tohtori Tuulan ja tehdastyöntekijä Ritvan rakkaus oli monelle yllätys – ”Alemmassa sosiaaliluokassa ajatellaan, että herrat eivät pidä maailmaa käynnissä”

  10. 10

    En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

  2. 2

    Vanha hinnasto saattaa olla arvokkaampi kuin romaani eivätkä Myrna-kupit kiinnosta ketään – asiantuntijat kertovat, mitkä käytetyt tavarat nyt käyvät kaupaksi

  3. 3

    Lenkille lähtenyt helsinkiläisnainen huomasi itkevän autoilijan tien poskessa – kuljetti satamaan ja juoksi takaisin

  4. 4

    Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

  5. 5

    En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

  6. 6

    Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

  7. 7

    Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitun hyökkääjän tunteellinen emämoka: kiitti haastattelussa vaimoaan – ja tyttöystäväänsä

  8. 8

    Kela vaatii, että 6-vuotiaalle lapsenlapselle säästämäni rahat käytetään perheen elättämiseen

  9. 9

    Finnair perui koko kesän Miamin-lennot – mitä lentoyhtiössä oikein tapahtuu?

  10. 10

    Vanhuksia on jäänyt ilman ruokaa Helsingissä, eikä edes kaupunki tavoita uutta lähettiyritystä – lopulta kotihoito tilasi ruokaa Helvi Ukkola-Saariselle, 91

  11. Näytä lisää