Äijäjooga notkistaa peruskörilään

Veikko Tarvainen innostaa keski-ikäisiä miehiä joogaamaan

 "Ei repimistä, vaan voimakasta ja hellää liikettä. Samanlainen hellä voima on hyvä asenne myös salin ulkopuolella", innostaa ryhmäänsä joogaohjaaja Veikko Tarvainen, 50.

Helsingin Joogayhdistyksen tiloissa Sörnäisissä harjoitteleva ryhmä ei ole täynnä naisia, kuten joogassa yleensä. Itse asiassa paikalla on ainoastaan ehtoja suomalaisia perusäijiä.

Nyt treenataan äijäjoogaa. Kun akat eivät ole arvostelemassa, kehtaa jäyhinkin köriläs vaikka kieputtaa lannettaan hula hula -tyylillä.

Miesjärjestö Miessakit ry:n ja joogayhdistyksen toteuttamassa äijäjoogassa ei ole tarkoitus seistä päällä, vaan tukevasti jaloilla.

Ja kyllä äijät taipuvat moneen asanaan eli jooga-asentoon, jos heidät saa motivoitua.

Tarvainen tuntuu saavan. "Joogan jälkeinen olo on kuin olisi käynyt saunassa ja ottanut yhden oluen", hän houkuttelee.

Moni aluksi epäröiden joogaan suhtautunut äijä on jäänyt hyvän olon koukkuun, ja ryhmän pääluku on kasvanut nopeasti. Mukana on sekä perusduunareita että valtionhallinnon virkamiehiä.

"Kaikki kukat kukkivat täällä. Kukin saa olla niin jäykkä ja lihava kuin on. Äijäjooga ei ole tulosvastuullinen urheiluyksikkö", Tarvainen kuvailee.

"Tuloksia kuitenkin tulee, kun antaa niiden tulla."

Näitä ovat olleet osallistujien lisääntynyt fyysinen ja psyykkinen rentous sekä parantunut uni.

Joogaliitosta 2003 ohjaajaksi valmistunutta Tarvaista kiinnostaa ikivanhan intialaisen menetelmän muotojen kirjo. "Äijäjoogakin kumpuaa tästä kiinnostuksesta. Hyvää vanhaa systeemiä voi aina kehittää."

Erityisen äijäjoogan tarvetta Tarvainen perustelee sillä, että miehet ovat keskimäärin naisia jäykempiä ja kokevat olonsa sosiaalisesti hankalaksi, jos muu ryhmä on yksipuolisesti naisia.

Kaikkiaan ohjaaja näkee joogassa valtavan potentiaalin kansanterveyttä edistävänä "joka pirkon ja pertin" lajina.

"Harjoitus ei ole iästä kiinni. Tuttavani äiti aloitti 80-vuotiaana", hän rohkaisee.

Helsinkiläisjoogi varttui 1960-luvun Rööperissä, joka oli täysin toinen maailma kuin nykyinen fiini Punavuori. "Silloin minua hävetti se köyhyys, rumuus ja likaisuus. Nyt hävettää, että paikka on niin porvarillinen", hän nauraa.

Nuorukaisena Tarvainen oli intohimoinen vasemmistoaktivisti. Hän opiskeli valtiotieteitä ja sai stipendin Pariisiin Sorbonnen yliopistoon, jossa tutki 1960-luvun radikalismia.

Muun muassa vapaana toimittajana työskennellyt Tarvainen on keskittynyt jo vuosia sairaan äitinsä omaishoitamiseen. Raskas kokemus saa hänet kritisoimaan omaishoitajien asemaa.

"On rankkaa, kun on töissä periaatteessa 24 tuntia vuorokaudessa, ja kuussa on kaksi vapaapäivää. Paineet saivat minut aloittamaan joogan."

Hyvinvoivan oloinen joogaohjaajaa osaa kuitenkin nauraa stressillekin. Hän nimeää gurukseen Ville-kissansa ja puhuu filosofian sijaan "ilosofiasta".

"Jooga on yksi tapa oppia uudelleen hengitys, ryhti, kävely, seisominen ja rentoutuminen", Tarvainen kiteyttää lajinsa.

Äijäjooga päättyy syvärentoutukseen. Joku vaipuu sen aikana kuorsaavaan uneen.

Äijä on rentoutunut. Ihan kuin saunan ja oluen jälkeen.

Äijäjoogan aikataulu osoitteessa www.miessakit.fi

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi