Alisuoriutujan koulutie on mutkainen ja täynnä kuoppia

Ainakin joka viides yltäisi parempaan kuin mitä todistus kertoo
Alisuoriutuminen on lapsen puolustuskeino ongelmiin

 "Meidän Jani on älykäs, mutta ei jaksa seurata opetusta."

"Meidän Kati on aina nenä kirjassa, mutta arvosanat eivät nouse."

Tuttua puhetta? Lapsi, joka ei menesty koulussa kykyjensä mukaisesti, on alisuoriutuja. Hän voi olla huippuälykäs, mutta kokeista ropisee keskinkertaisia numeroita.

"Alisuoriutuja saattaa vetää yhdestä kokeesta kiitettävän, toisesta nelosen. Hän oppii helposti mitä haluaa, jos haluaa", kasvatustieteiden tohtori Marita Kontoniemi kertoo.

Kontoniemi on opetustyönsä ohella tutkinut alisuoriutumista ja kirjoitti väitöskirjansa aiheesta.

Hän on opettanut yli kaksikymmentä vuotta, ja tänä syksynä opetettavina ovat Jyväskylän normaalikoulun esikoululaiset.

Ala-asteikäisistä alisuoriutujia on noin viidennes. Oppimishankaluudet tulevat esille usein viidennellä ja kuudennella luokalla. Yläasteella alisuoriutujia on enemmän.

Alisuoriutuminen ilmenee kouluhaluttomuutena, esimerkiksi tietyissä oppiaineissa. Oppilas voi olla yleisesti tyytymätön, ja opetuksen joukkomuotoisuus tökkii.

Kyse ei ole kuitenkaan oppimisvaikeuksista, joiden syynä voi olla häiriö aivotoiminnoissa.

Jännittäminen, vetäytyminen, vatsakivut ja päänsäryt voivat olla alisuorittajan oireita.

"Hän voi olla häirikkö ja kapinoija, joka pistää kaiken lyttyyn, tai luokan pelle, joka yrittää voittaa suosiota itselleen. Toisessa ääripäässä ovat ahdistuneet ja itseensä käpertyneet alisuoriutujat."

Suurin osa eli noin 70 prosenttia alisuoriutujista on poikia. Kontoniemen mukaan yhtenä syynä on kasvatusjärjestelmän naisistuminen.

"Opettajista suurin osa on naisia. Koulusysteemi pyörii enemmän tyttöjen ja naisten ehdoilla."

Pojilla alisuoriutuminen voi johtaa syrjäytymiskierteeseen. Huonolla todistuksella ei pääse toisen asteen oppilaitoksiin, ja tie nousee pystyyn.

"Jos lapsi ei osaa, hän ei viitsi. Sitten tulee kuoppia oppimiseen."

Kontoniemen mukaan päihteet tulevat helposti mukaan kuvioon. Varsinkin taiteellisesti lahjakkaille ja kädentaitoisille voi tulla päihdeongelmia, koska koulu on liian tylsä paikka.

Poikavaltaisissa ryhmissä toiminnalliset opetuskeinot ovat Kontoniemen mukaan tehokkaita. Oppilaat pitäisi viedä ulos opetustilasta aitoon ympäristöön havainnoimaan.

Opettajilla ei kuitenkaan usein ole riittävästi aikaa, eivätkä varsinkaan aineenopettajat opi tuntemaan oppilaitaan.

Kontoniemen tutkimuksen mukaan opettajat kokevat alisuoriutujat kaikista hankalimmaksi oppilastyypiksi eivätkä rahkeet riitä heidän auttamiseensa.

"Opettajankoulutuksessa ei opeteta riittävästi kehityspsykologiaa tai vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja. Koulut eivät saisi olla opetuslaitoksia tai tehtaita. Opettaminen on kuitenkin ennen kaikkea ihmissuhdeammatti. "

Alisuoriutujatytöt ovat täydellisyyden tavoittelijoita.

He asettavat saavutukset liian korkealle ja yrittävät miellyttää vanhempiaan tai opettajaa.

Tyttöjen alisuoriutuminen ilmenee poikia myöhemmin. Heidän opiskelutaakkansa kasvaa, ja omat suoritusvaatimukset tulevat mahdottomiksi.

"Lukioiässä voi tulla totaalinen väsymys, romahdus ja pettymys itseen. Oireina voi olla kipuilua ja masennusta."

Syyllisiä lapsen alisuoriutumiseen on turha etsiä. Alisuoriutuminen on puolustuskeino, jolla lapsi suojautuu ympäröiviltä paineilta.

Muutokset kotiympäristössä, kuten vanhempien aviokriisi, vakava sairaus tai muutto, saattavat vaikuttaa.

Tällöin oppilas kuitenkin pääsee yleensä takaisin oikeille raiteille.

"Hedelmällisintä on, jos opettaja ja vanhemmat yhdessä lapsen kanssa koettavat ratkaista tilanteen. Opetussuunnitelmien sijaan olisi keskityttävä olennaiseen: yhdessä olemiseen ja kasvamiseen."

Yhteiskunnan suorituskeskeisyys ja kiire ovat Kontoniemen mukaan osasyy lasten alisuoriutumiseen. Osa vanhemmista painostaa lapsia hyviin suorituksiin palkkioilla, toiset passaavat lapset tahdottomiksi löllöiksi.

"Lapsesta ei saisi huolehtia liikaa, mutta ei liian vähänkään. On paljon lapsia, jotka on opetettu Ellun kanoiksi. Pakataan reput, puetaan vaatteet. Toisessa ääripäässä ovat lapset, jotka huolehtivat äidistäänkin."

Kontoniemen mukaan vanhemmat eivät saisi pelästyä, jos lapsi määritellään alisuoriutujaksi. Sen sijaan määritelmä voisi antaa toivoa.

"Lapsi ei välttämättä ole alisuoriutuja elämässä, vaikka on sitä koulussa. Vanhemmat voisivat ajatella, että hienoa, tästä lapsestahan on vielä paljon parempaan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi