Sokkivaiheessa ihminen erottaa teeskentelyn erittäin hyvin.

Ei aforismeja, kiitos

Kriisin kohdannut työtoveri pitää pelottomasta suhtautumisesta eikä odota erityiskohtelua

 Miten suhtautua työtoveriin, jota on kohdannut odottamaton kriisi? Läheisen kuolema, vakava sairastuminen, liikenneonnettomuus tai yllättävä ero herättävät myötätuntoa, mutta mitä sanoa?

Tieto siitä, millaisia vaiheita äkilliseen kriisiin joutunut käy läpi, saattaa auttaa, kertoo kriisi- ja traumapsykoterapeutti Eija Palosaari.

Palosaari kohtaa ihmisiä kohuotsikoiden takana: henkirikosten uhrien omaisia, lapsensa onnettomuudessa menettäneitä, suuronnettomuuksista hengissä selvinneitä.

Kahdenkymmenen vuoden perehtyminen odottamattomien kriisien herättämiin reaktioihin on lisännyt hänen tietämystään siitä, miten kriisin kohtaamaa ihmistä tulee kohdella.

"Ensin kriisiin joutunut menee sokkiin. Silloin tunteet puutuvat, mikä suojaa liialta kivulta ja auttaa toimimaan. Sokkivaihe kestää useimmiten noin vuorokauden, mutta joskus sokki viipyy kuukausia tai jopa muutaman vuoden", Palosaari kertoo.

"Aika moni menee sokkivaiheessa töihin ja ajattelee, että minähän selviän, kun ei tunnu tämän pahemmalta."

Sokkivaiheessa olevan ihmisen luo ei kannata mennä syvällisten mietelmien kera, Palosaari neuvoo.

"Tässä vaiheessa ei kaivata korulauseita tai aforismeja. Jos ei tiedä, mitä sanoo, on parempi, kun ei sano mitään. Sokkivaiheessa ihminen tajuaa teeskentelyn hirvittävän hyvin", hän sanoo.

"Sanallinen prosessointi on tällöin vaimentunut, mutta muut aistit ovat herkkiä. Lämpimän rutistuksen muistaa lopun ikäänsä."

Halailua Palosaari suosittelee kriisin kohdatessa vain hyvin läheisten ihmisten kesken. "Kevyt kosketus kämmenellä olkapäähän sopii vieraittenkin kohdalla, se ei ole liian uhkaava eikä intiimi", hän neuvoo.

Ulkopuolisen ei tule hermostua, vaikka sokkivaihe pitkittyisi. "Usein tällaisille ihmisille sanotaan: ala elää! Se ei kannata, sillä sokki ei poistu käskemällä. Kun sokin suojaa ei enää tarvita, se liukuu itsekseen pois. Jos sokin tietoiseen purkamiseen on syytä ryhtyä, se on ammattityötä."

Jos sokkivaihe eletään läpi normaalisti, seuraa reaktiovaihe. "Sokin puuduttamia tunteita tulee tällöin pintaan korkojen kanssa, laidasta laitaan: raivoa, vihaa, pelkoa, syyllisyyttä, hätäännystä, tuskaa. Ne ovat normaaleja reaktioita, eikä niitä tarvitse pitää sairautena", Palosaari neuvoo.

Reaktiovaihe kestää useimmiten muutamia viikkoja.

Työtoverin ei kannata säikähtää voimakkaitakaan tunteenpurkauksia. "Yleensä ihmisten toive on, että työkaverit suhtautuisivat tavallisesti eivätkä pelkäisi. Kriisissä ollut ei kaipaa työpaikalla erityiskohtelua."

Reaktiovaiheen jälkeen seuraa rauhallisempi työstymis- ja käsittelyvaihe, joka voi kestää useita vuosia. "Vaikeista kriiseistä selviävät kokevat, että se on kaikista yksinäisin vaihe: maailma menee menojaan eikä enää muista", Palosaari sanoo.

Silloin voi olla paikallaan kysyä työkaverin vointia.

"Kysyjän pitää kuitenkin hyväksyä se vastaus, jonka saa. Jos se on pinnallinen, ei pidä loukkaantua. Tilittämisen vaatimus voi olla loukkaavaa. Sen sijaan voi vaikka sanoa, että ajattelen sinua ja toivottaa voimia."

Kriisiterapeutin mielestä on hyvä muistaa, että kriisin eri vaiheisiin sopivat erilaiset sanat. "Sokki- tai reaktiovaiheessa ei kannata mennä sanomaan, että 'paistaa se päivä risukasaankin', mutta työstymis- ja käsittelyvaiheessa se voi olla hyvää huumoria läheisten ihmisten kesken."

Terapeutti kehottaa kuulostelemaan kaiken aikaa herkällä korvalla, haluaako työtoveri puhua kokemuksistaan.

"Jotkut käsittelevät asiaa ääneen myös työpaikalla, toiset eivät puhu menetyksestä. Voi olla, että ihminen haluaa säilyttää jonkun elämänalueen puhtaana eikä antaa onnettomuuden tahrata sitä. Kun työkaverit nauravat ja puhuvat kuin ennenkin, se voi tehdä hyvää, ja sielu lepää."

Eija Palosaaren juuri ilmestynyt kirja Lupa särkyä - Kriisistä elämään (Edita) käsittelee laajemmin kriisejä ja niistä selviämistä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi