Elämät muuttuvat yksi kerrallaan

 Kuluttaminen ja suorittaminen ovat päällimmäisiä ajan ilmiöitä, joissa kohtuuttomuus kukoistaa. Tätä mieltä on kirjailija, kouluttaja Anja Kulovesi.

Ilmiöt ruokkivat toisiaan: jotta voi kuluttaa yhä kiivaammin, on ansaittava - ja suoritettava - yhä enemmän.

Tarjonta vie helposti mukanaan, kun ammattilaisten armeijat luovat näennäisiä, uusia tarpeita: plasmanäyttö pitää olla, digikamera, uusi puhelin. Tavaraa kertyy, ja siitä huolehtiminenkin vie aikaa ja voimia.

"Kun pysähtyy katsomaan elämäänsä, se on saattanut hulahtaa suorittamiseen, kuluttamiseen ja itsensä viihdyttämiseen. Ne eivät ehkä sittenkään ole asioita, joihin pelkästään haluan elämäni käyttää", Kulovesi kyseenalaistaa.

"Jos on ahne tiedolle, netti ei selaamalla tyhjene eivätkä kirjat lukemalla lopu. Ihmisen on itse löydettävä oleellinen, tiedontulvaankin voi hukkua. Mikä on todella tärkeää ja paljonko on riittävästi, ovat vaikeita kysymyksiä."

"Uudet ideat syntyvät pakottamatta. Luovuus edellyttää hetkiä, jolloin ei tee mitään."

Innovatiivisuutta pidetään Suomen valttina, mutta jatkuvasti kiireinen ja samalla luova on mahdoton yhtälö. Kiire kaventaa näköaloja, eikä ihminen pysty käyttämään sisäistä voimaansa. Intuitio saattaisi viedä järkeilyä nopeammin perille, jos olisi aikaa kuunnella sen hiljaista ääntä.

Ylisuorittaminen on yhä voimissaan. Kun pitää painaa aina täysillä, energia hupenee ja luovuus katoaa.

Yöllä herää ajattelemaan tekemättömiä töitä täyttääkseen toisten odotukset. "Silloinhan joku muu kirjoittaa elämäsi käsikirjoituksen."

Kun vauhti on aina kova, mieli on alati levoton. Ihmisellä on pätemisen tarve, ylikuumennut tekemisen vimma. Ikään kuin liu'utaan tehtävästä toiseen, vaikka tekemisten väliin tarvitaan tila, jossa saa ajatukset selkeiksi ja voi nauttia työn tuloksista.

Aika on ainut todellinen sijoitus, Anja Kulovesi ajattelee.

Länsimaisessa kulttuurissa ihminen on myös tullut riippuvaiseksi huippuelämyksistä, kickseistä. Hän rakentaa elämysmaailmaansa ikään kuin yksinkertainen elämä ja tavallinen arki ei olisi riittävän arvokasta. Todellisen elämän aarteet jäävät huippuhetkien varjoon.

Usein vasta odottamaton kriisi, vaikka vakava sairaus, loksauttaa asiat paikalleen. Oleellinen erottuu epäolennaisesta: tärkeintä ovatkin läheiset ja ystävät, tämä päivä, elämä itsessään.

"Ihmisen on opittava kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan omat terveet rajansa, oma kohtuuden mittansa. On uskallettava katsoa peiliin ja kysyä, onko minulla aikaa elää elämääni ja aikaa olla läsnä minulle oikeasti tärkeissä tilanteissa, läsnä läheisille. On oltava itselleen armollinen", Kulovesi miettii.

Kulovesi kyllästyi markkinavoimien komentoon, jossa ihmiset unohtuvat. Hän hyppäsi seitsemän vuotta sitten kansainvälisestä bisneksestä ja perusti yhden naisen yrityksen.

Nyt hän rohkaisee johtajia ja firmojen työntekijöitä kehittämään yhteisön luovuutta ja pitämään parempaa huolta hyvinvoinnistaan sekä luennoi yleisölle muun muassa kohtuullisuudesta. Viime vuodet kouluttaja on keskittynyt kiireen kesyttämiseen ja rakentanut valtakunnallista asiantuntijaverkostoa aiheen ympärille.

"Suomalaiset on tutkimuksessa todettu EU:n kiireisimmäksi kansaksi - ehkä me löydämme ensimmäisenä myös reittimme kiireestä ulos", Kulovesi sanoo toiveikkaasti.

"Kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille huonosti toimivien mallien kyseenalaistajia on päivä päivältä enemmän."

Hän uskoo, että muutos lähtee yksilöstä.

"Elämät muuttuvat yksi kerrallaan. Turha odottaa, että ensin muuttuu yhteiskunta tai kulttuuri ja sitten minun ainutkertainen elämäni."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi