Jo Aristoteles suosi kävelyä ajattelun apuna.

Hidas matkanteko hoitaa

Verkkainen kävely toimii hienosti ruumiillisena aivoriihenä

 Lähtisikö sauvoilla pinkoen hikilenkille? Vai tallustaisiko vaihteeksi kauneuskävelylle huikeaan maisemaan sisäiset äänet seurana?

Arkinen kävely saa juhlavan muodon, kun oppii lukemaan kävelyn kieltä.

Kävelemällä voi löytää jopa kokonaisen filosofian. Ja yhtä hyvin kävelyltä syntyy taideteos, tarina tai tanssi.

Uudenlaisista kävelyretkistä tohtivat innostua nekin, jotka muuten karttavat ruumiinponnisteluja.

"Kävelyn merkityksen voi löytää, kun ei ajattele sitä enää pelkästään kävelynä", pohtii taiteen tohtori Anne Katarina Keskitalo, kävelijä itsekin.

Lapin yliopistolle hiljattain väitöstutkimuksensa tehnyt Keskitalo tutki kahden kuvataiteilijan, Timo Vartiaisen ja Jussi Kiven, kävelyjen, liftimatkojen ja retkien kokemuksista syntyneitä teoksia.

Hän selvitti, miten hitaaseen matkantekoon pudottautuminen muuttuu kerronnaksi ja taiteeksi.

Tutkimuksesta löytyy ideoita myös jokamieskävelijälle.

"Kävelyn hoitava vaikutus on suuri, sillä liikunnan lisäksi luonnolla on eheyttävä voima, kävellessä ihminen löytää erityisen suhteen luontoon. Lisäksi kävely virittää ja vahvistaa aisteja ja tuottaa esteettisiä kokemuksia."

Monille kävely on joutilasta rentoutumista, mutta siitä on myös hyötykäyttöön arjen puuhissa ja älyllisissä koitoksissa. Jo muinaiset viisaat, kuten Aristoteles, käyttivät kävelyä ajattelun apuna.

Keskitalo on itsekin hakenut tieteellistä ajattelutilaa kävelyretkiltä. Hän otti päivittäin kävelyille mukaan erilaisen tutkimusongelmaan liittyvän näkökulman ja työsti sitä matkan edetessä.

Toistuvassa, rytmikkäässä kävelyliikkeessä voi harjoitella unohtamaan itse kävelemisen, ja toiminta alkaa muuttua ruumiilliseksi aivoriiheksi.

Kävely toimii kuin unennäkö: rentoutuneen alitajunta alkaa käsitellä asioita ja tuottaa ratkaisuja kiperiin asioihin.

Keskitalon mukaan kävellessä voi rauhoittua lähes meditaation tavoin. Askelmittarit ja kalorit kannattaa unohtaa.

"Juuri hitaassa etenemisessä on tilaa ajattelulle."

Keskitalo on kehittänyt kokeellisen kävelymetodin, jonka sovelluksiin kuuluu muun muassa analyyttinen aistikävelyharjoittelu. Aistikävelyillä keskitytään johonkin tiettyyn aistiin, ja harjoitusten kautta unohduksiin painuneet aistit heräävät eloon ja palvelevat ihmistä arkipäivässä.

Aistihavainnoista voi keskustella ja tehdä kuvalliset, kirjalliset tai musiikilliset muistiinpanot, mutta mieluummin vasta retken jälkeen.

Keskitalo osallistui jatko-opintojensa aikana musiikkitieteilijä Helmi Järviluoman vetämälle äänimaiseman tutkimuskurssille ja huomasi kurssilla tehtyjen kuuntelukävelyiden jälkeen äänien vahvistuneen unissakin.

Eri aisteja voi harjoittaa myös vaikkapa tunnustelemalla, miltä maapohja tuntuu jalkojen alla, tai mitä iho kertoo säätilasta tänään, millaisia tuoksuja matka tuo vastaan.

Keskitalon mukaan kävelytietoisuutta voi harjaannuttaa myös miettimällä kulttuurillisen näkemisen tapoja; yksi katsoo maisemaa taiteen, toinen ympäristönsuojelun näkökulmasta, kolmas kenties luonnontieteilijä von Linne´n linssin läpi. Kekseliäs kävelijä leikittelee erilaisilla linsseillä.

Myös poikkeukselliset kävelyajat ja -paikat luovat ulottuvuutta. Joskus kannattaa kauniiden maisemien sijasta kokeilla, millaiselta tuntuu kävellä rumilla paikoilla.

Keskiyöllä kävelyretkille lähtijät eivät yleensä pety, ja syrjäisiä takamaita tarpovat saattavat löytää outoa viehätystä neljän ruuhkassa kävelystä.

Lomalla voi jonain päivänä kokeilla kävellä niin pitkälle kuin jaksaa, ja palata bussilla kotiin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi