Hiirikäsi vaanii siistissä sisätyössä

Pitkäaikainen klikkailu etusormella väsyttää koko käden

 Klikkaan ja tuplaklikkaan hiirtä oikean käden etusormella tuhansia kertoja työvuoron aikana. Naputtelen näppäimistöä etusormilla ja heiluttelen hiirtä kevyellä ranneliikkeellä hiirimatolla oikealle ja vasemmalle. Raahaan juttua paikasta toiseen pitämällä hiiren vasenta korvaa alhaalla. Olen yksi sadoista tuhansista suomalaisista, jotka tekevät näitä pieniä liikkeitä työkseen.

Ei kuulosta raskaalta, mutta usein oikea käsivarsi on sormenpäitä myöten tunnoton - niskat ja selkä jumissa, päätä särkee. Kuin olisi hakannut motin halkoja.

Apulaisylilääkäri Esa-Pekka Takala Työterveyslaitokselta sanoo hiirikäsi-oireyhtymän nähneen päivänvalon Ruotsissa 1990-luvun alkupuolella, kun tietokonepäätteissä siirryttiin hiiren näköisen osoitinlaitteen käyttöön. Samoihin aikoihin käyttäjillä alkoi ilmaantua oireita niskasta sormiin.

Selväpiirteistä tautia nimeltä hiirikäsi ei ole olemassa. Taustalla ovat kuitenkin ylipitkät työrupeamat hiiren kanssa.

"Näppäinten painaminen ei ole raskasta, mutta silti se aiheuttaa kestojännityksen koko kädessä. Lihakset jännittyvät pitkäksi aikaa ja hartiat kipeytyvät."

Takala muistuttaa, että hartialihasten on kannateltava noin kolmen kilon painoista käsivartta. Mitä suurempaa tarkkuutta tietokonetyö vaatii, sitä enemmän käsi jännittyy. Klikkaamista varten etusormi on kaiken aikaa valmiusasennossa, ja siihenkin tarvitaan jännitystä koko käsivarressa.

Tanskalaistutkimuksen mukaan etusormea ojentavissa lihaksissa voi todeta väsymistä jo kahden tunnin kuluttua, kun sormea joudutaan kannattelemaan hiiren korvakkeella valmiusasennossa.

"Ihmisen lihakset eivät yksinkertaisesti ole sopeutuneet jatkuvaan kannatteluun," Takala toteaa.

Raskaimpia hiirellä tehtäviä työvaiheita ovat raahaaminen ja tuplaklikkaus - kun ne tulevat kestojännityksen päälle.

Hiirikäsi alkaa vaivata, kun lihas alkaa jännityksessä pullistua eivätkä aineenvaihduntatuotteet pääse poistumaan. "Tämän tarkemmin ei hiirikäden syntyä ole pystytty selvittämään; ei vaikka vaiva on vanha. Jo 1700-luvulla sulkakynällä kirjoittaneet kirjurit ja kirjailijat kipeyttivät kätensä yksitoikkoisessa työasennossa."

Parasta hoitoa puutuvalle hiirikädelle ovat venytykset ja stressipallon puristelu. Näillä konsteilla käden aineenvaihdunta elpyy.

Tosin Takala myöntää, että kerran pahaksi päästyään hiirikäsi on sitkeä vaiva. "Ylipitkien työvuorojen ja pitkällisen hiirenkäytön jälkeen siirtyminen lyhyempään työpäiväänkään ei tunnu riittävän."

Paljon on kuitenkin tehtävissä, jotta hiirikäsi pysyisi kunnossa kovassakin rasituksessa. Tauot ja liikunta työn lomassa auttavat. Vaikka työaika näin lyhentyykin, tuottavuus on parantunut ja virheiden määrä vähentynyt.

Työasento kannattaa tarkastaa: Onko näyttö, pöytä ja tuoli asennettu itselle sopiviksi?

Työterveyslaitoksen erikoistutkijalla Ritva Ketolalla on työpöydällään keskeltä kahtia jaettu näppäimistö, joka säästää ranteen sivutaivutukselta.

"Myös kapea näppäimistö on hyvä. Jaetun tai muuten kapean näppäimistön kanssa saadaan hiiri keskemmälle, ja kättä väsyttävä kannattelu sivulla vähenee."

Ketola muistuttaa, että on tärkeää löytää omaan käteen sopiva hiiri. Tavallisen hiiren vaihtoehtoja ovat pyöriteltävän rullan avulla toimivat hiiret. Ne korvaavat etusormella klikkailun, sormen ei tarvitse olla valmiusasennossa ja hartioita voi pitää rennompana.

Hiirtä käyttävä käsi kaipaa myös tukea. Sitä voi hakea tuolin käsinojista, sivupöydältä tai näppäimistöstä.

Pöytään kiinnitettävistä tuista on harvoin hyötyä toimistotyössä.

Esa-Pekka Takala muistuttaa, että työtaitojen hiomisestakin voi olla hyötyä. Usein toistuvia työvaiheita, kuten kopioinnin, voi korvata näppäinkomennoilla. Samoin kannattaa opetella zoomaus ja hiiren nopeuden säätäminen. Isoon tekstiin on helppo osua, jos kursorin liike on hidas.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi