Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia

Lapsi ei tarvitse isän ja äidin täydentäviä roolimalleja

 Homoja ja lesboja koskeva psykologinen tutkimus alkoi Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Homoutta pidettiin silloin vakavana psyykkisenä sairautena.

Uranuurtaja Evelyn Hooker osoitti vuonna 1957, etteivät kliiniset psykologit pystyneet psykologisilla testeillä erottamaan homomiehiä heteroista.

Tulokset toistuivat uusissa tutkimuksissa. Ne johtivat homoseksuaalisuuden poistamiseen psykiatrisesta häiriöluokituksesta.

Sittemmin on selvitetty, kehittyvätkö homojen ja lesbojen kasvattamat lapset kuten heteroiden. Homo- ja lesbovanhempia on tutkittu 1970-luvun loppupuolelta saakka, viime vuosina hyvinkin paljon.

Aluksi tutkittiin lapsia, jotka olivat syntyneet heteroperheeseen, mutta jotka elivät avioeron jälkeen lesboidentiteetin omaksuneen äidin kanssa.

Myöhemmin on keskitytty lapsiin, jotka homo- tai lesbovanhemmat ovat kasvattaneet syntymästä saakka.

Huoltajuuskiistojenkin kannalta tärkeissä tutkimuksissa on yritetty esimerkiksi osoittaa, etteivät homot olisi kyllin tasapainoisia vanhemmiksi. Tai että lesbot eivät kohtelisi lapsiaan yhtä äidillisesti kuin heteronaiset, tai että homoparit eivät viettäisi yhtä paljon aikaa lastensa kanssa kuin heterot.

Tuoreimman Current Directions in Psychological Science -lehden katsausartikkeli ja Yhdysvaltain psykologiyhdistys APA:n kokoama aineisto osoittavat, ettei mitään näistä oletuksista ole osoitettu oikeaksi.

Tulosten mukaan lapsi kehittyy homovanhempien kasvattamana kuten heterovanhempienkin. Hyvinvoivassa perheessä lapselle kehittyy hyvä suhde ikätovereihinsa, vanhempiinsa ja muihin aikuisiin.

Vanhemman seksuaalinen suuntautuminen ei näytä vaikuttavan lapsen sukupuoli-identiteettiin, sukupuolirooleihin, seksuaaliseen suuntautumiseen eikä edes leikkikalujen valintaan tai haaveammattiin.

Tutkimustulokset ovat samanlaisia myös Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa.

Tuoreissa pitkittäistutkimuksissa verrattiin 12-18-vuotiaita nuoria, joiden vanhemmat elivät vakituisessa parisuhteessa joko samaa tai eri sukupuolta olevan kumppanin kanssa.

Tutkimukset julkaistiin Child Development ja Journal of Family Psychology -lehdissä.

Homovanhempien lapset eivät eronneet heteroparien nuorista psyykkisen hyvinvoinnin, ahdistuksen tai itsetunnon suhteen. Heidän koulumenestyksensä oli yhtä hyvää ja sosiaaliset suhteet yhtä läheisiä ja tyydyttäviä. Nuoret eivät eronneet toisistaan seurustelu- ja seksikokemusten, päihde- ja häiriökäyttäytymisen tai kiusatuksi tulemisenkaan suhteen.

Kasvattajien sukupuolellakaan ei ollut vaikutusta nuorten hyvinvointiin.

Perhesuhteiden laadulla oli sen sijaan ratkaiseva merkitys.

Nuoret, joiden vanhemmat kokivat suhteensa lapseen läheiseksi, pärjäsivät elämässään keskimäärin muita paremmin.

Tuloksia on pidetty yllättävänä. Kehityspsykologiassa on usein korostettu isän ja äidin täydentävien roolien merkitystä lapsen terveelle kehitykselle.

APA:n vuonna 2004 julkaiseman kannanoton mukaan tutkimus on osoittanut, ettei lapsen hyvinvointi riipu vanhempien seksuaalisesta suuntautumisesta. Yhdysvaltain asianajajien, lastenlääkäreiden ja psykiatrien yhdistykset ovat julkaisseet samansisältöisiä kannanottoja.

Kirjoittaja on psykologi ja kirjailija.

 Yhdysvaltain psykologiyhdistys homovanhemmuudesta:

www.apa.org/pi/parent.html

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi