Hyvästi sinivalkoinen kotimaa

Viime helmikuussa Britanniasta tuli somalialaissyntyisen Mohamad Hassan Alton viides kotimaa.

Synnyinmaastaan hänet karkotti diktaattori Siad Barren hirmuhallinto, pakopaikasta naapurimaassa Etiopiassa nälänhätä. Kolmannen kerran Alto jäi maattomaksi, kun Neuvostoliitto kaatui hänen altaan, ja neljäs kotimaa ei häntä kaivannut.

Se neljäs maa oli Suomi.

"Ollakseni rehellinen: lähdin heti kun sain mahdollisuuden. Kuka tahansa, joka haluaa elämässään eteenpäin, ei jaksa tekemättä mitään", Alto sanoo. Liki parimetrinen 43-vuotias mies tunnetaan useimpien somalien tavoin parhaiten lempinimellään: alto tarkoittaa italiaksi pitkää.

Hän puhuu muutostaan hieman anteeksipyytävään sävyyn, vaikka siihen ei olisi syytä - kenenkään ei kai tarvitse hävetä sitä, että haluaa tehdä työtä.

Suomesta työtä ei löytynyt. Ensimmäisten somalipakolaisten joukossa Helsinkiin vuonna 1990 saapunut Alto ehti asua Suomessa kolmetoista vuotta, mutta töitä löytyi yhteensä vain kahden vuoden ajaksi. Moskovan yliopistossa toimittajantutkinnon suorittanut mies työskenteli 1990-luvun lopussa somalinkielisen lehden päätoimittajana, kunnes lehti kaatui rahoituksen puutteeseen.

Suomen kansalaisuuden saatuaan Alto alkoi etsiä töitä muualta. Sopiva paikka löytyi Lontoossa asuvien tuttavien kautta, ja nyt Alto on työskennellyt opettajana ja nuorisotyöntekijänä jo yli vuoden. Elokuussa hän aloittaa työt Lontoon yliopistossa Afrikan tutkimuksen laitoksen opettajana.

Alton tarina ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Yhä useampi somalialainen muuttaa Suomesta Yhdysvaltoihin ja varsinkin Lontooseen, missä on laaja ja vireä somaliyhteisö.

"Lähes koko Euroopan somaliälymystö asuu Lontoossa", hän sanoo. Altonkin voi lukea siihen: Suomessa asuessaan hän kokosi kaksi pientä kirjaa somalialaisista kansansaduista. Somalin kirjakieli on ainoastaan kolmisenkymmentä vuotta vanha, ja kansanperinteen tallentaminen on kovassa vauhdissa.

Useimmiten lähtijät ovat Alton tavoin koulutettuja ja kielitaitoisia ihmisiä - niitä, jotka ovat parhaiten sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

"Toisaalta moni nuori on lähtenyt ilman koulutustakin vain katsomaan, mitä muualta löytyy. Somaliyhteisöistä löytyy aina jotain töitä", Alto sanoo.

Hän ei osaa edes laskea, kuinka monta tuttua suomensomalia on karistanut maan tomut jaloistaan. Heitä on joka tapauksessa enemmän kuin kahden käden sormilla laskettava määrä.

Maahanmuuttajien työllistymistä tutkinut Annika Forsander Svenska Social- och kommunalhögskolanista vahvistaa, että Alton näkemys on oikean suuntainen.

"Somalien on helppo lähteä, koska heillä on sukulaisia ympäri maailmaa, ja jos on jo kerran lähtenyt kotimaastaan, on helppo lähteä uudestaan", Forsander sanoo.

Muutto on kiihtynyt sitä mukaa kun somalien koulutustaso on noussut ja heille on myönnetty Suomen kansalaisuus.

"Somalialaiset ovat maahanmuuttajaryhmistä aktiivisimmin hankkineet Suomesta koulutusta, mutta saavat sille vähiten vastetta. He ovat erittäin kielitaitoisia, ja moni puhuu erinomaista suomea."

Somalien työhaluttomuudesta olisi turha puhuakaan, ellei siitä olisi vuosikausia niin sinnikkäästi jankutettu. Eivät somalit työtä pelkää, työ pelkää heitä. "Suurin sääli on, että useimmat nuoret eivät saa töitä edes ilmaiseksi tai pienellä harjoittelijan palkalla. Suomalaisen peruskoulun käyneet, hyvää suomea puhuvat, kohteliaat nuoret eivät saa minkäänlaisia kesätöitä, jotka kerryttäisivät työkokemusta. Sama koskee monia suomalaisiakin, mutta maahanmuuttajanuorilla nämä ongelmat kasautuvat."

Yksi somalipakolaisten onnettomuuksista oli, että samaan aikaan kun Afrikan sarvi räjähti anarkiaan ja kaaokseen, Suomi syöksyi lamaan. Kun viidesosa työvoimasta oli työttömänä, ei työtä löytynyt pakolaisillekaan.

Talouden kohennuttua myös somalien työtilanne on parantunut, mutta vieläkään se ei ole lähelläkään valtaväestön tasoa. Työikäisistä somalialaisista on työttöminä yli puolet.

"Tilanne on parantunut viime vuosina, mutta somalit eivät ole vieläkään päässeet positiiviseen kierteeseen. Kun yksi pääsee töihin, toisetkin pääsevät työnantajien kokemusten karttuessa", Forsander sanoo.

Somalit työllistyvät yleensä niin sanottuihin etnospesifeihin ammatteihin: heistä tulee somalin kielen tulkkeja ja opettajia.

Kaupallisella puolella tilanne on lohduton. Siivousyrityksiä lukuun ottamatta somaleja ei käytännössä palkata yksityiselle sektorille lainkaan, vaikka kaikki edellytykset olisivat kunnossa.

Alto kertoo ystävästään, erinomaista suomea puhuneesta miehestä, joka valmistui Vaasan yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi.

"Hän sai lyhyitä projektitöitä tutkijana, mutta ei mitään pidempiaikaista. Hänen omalta alaltaan, markkinoinnista, ei löytynyt minkäänlaisia töitä."

Mies muutti pois ja sai töitä saman tien.

Alto lähti Suomesta huonon työtilanteen takia, mutta monet somalit vaihtavat maata, koska Suomessa ei viihdytä. Eri puolilla maailmaa asuvat somalit ovat perustaneet internetiin somalinet.com-nettisivuston. Sivujen keskusteluista ei löydy kommentteja Suomen työtilanteesta, mutta sitäkin enemmän siellä on suomenkielisiä kirjoituksia, joissa "mutakuonoille" ja "neekeriapinoille" toivotetaan tervemenoa Afrikkaan - tai saunan taakse... tai kaasukammioon. Suomalaiset saavat toki samalla mitalla takaisin: makkaransyöjät, kaljamahat ja juopot lähetettäisiin kernaasti alimpaan helvettiin, ellei Suomea pidettäisi jo valmiiksi sellaisena.

Nettipalstojen keskustelut eivät koskaan ole niin tasokkaita, että niistä kannattaisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hätkähdyttävän moni viesti on kuitenkin kirjoitettu suomeksi, mutta lähetetty Britanniasta tai muista Pohjoismaista.

Sisältö on yleensä sama: Miksi somalien nettisivut täyttyvät ainoastaan suomenkielisistä rasistiviesteistä, eivät muun maalaisista? Miksi kukaan enää haluaisi asua Suomen kaltaisessa barbaarivaltiossa? Mitä Suomen somalit enää odottavat, kun poiskin pääsee? Katkeruus tihkuu niiden suomensomalien viesteistä, jotka eivät vielä ole Lontoon-koneeseen ehtineet. Nimimerkki Som-Boy kirjoittaa näin: On jokaisen Suomessa asuvan somalin asia, miten hän pääsee eroon suomalaisista. Itse luen insinööriksi, ja valitettavasti joudun odottamaan ja jäämään Suomeen kunnes valmistun. Heti valmistuttuani lähden pois tästä HELVETIN maasta. Siitä lähtien, kun tulin Suomeen 17-vuotiaana, 11 vuotta sitten, kärsin joka ikinen päivä henkisesti suomalaisten ahdasmielisyydestä ja syrjinnästä, ENKÄ IKINÄ tule UNOHTAMAAN sen. Se aiheutti sydämeeni haavan - pysyvän haavan - joka toivottavasti paranee kun lähden pois HelvEtin-mAastA. East west home is the best. Menen kotiin, Somaliaan. Bye suomalaiset! "Minusta olisi kummallista, jos somalialaiset eivät olisi katkeroitunut. Somalit ovat Suomessa niin näkyvä vähemmistö, että he ovat saaneet osakseen ennakkoluulot kaikkien muidenkin puolesta", Forsander sanoo.

Som-Boyn kirjoitus on valaiseva siinäkin mielessä, että Forsanderin mukaan somalit hankkivat Suomesta määrätietoisesti sellaisen koulutuksen ja ammattitaidon, jolla on käyttöä myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Alton suusta ei kuitenkaan irtoa katkeraa sanaa. Hänen mielestään suomalaiset viranomaiset ovat yrittäneet parhaansa, eikä ihmisiäkään voi syyttää kuin korkeintaan tietämättömyydestä.

"Pakolaisina Suomeen tulleet somalit olivat usein kouluttamattomia, ja he tulivat outoon kulttuuriin, jossa ihmisten hiljaisuus tuntui ahdistavalta. Suomalaiset taas eivät olleet tottuneet ulkomaalaisiin. Kun kaksi tietämättömien ryhmää kohtasi, syntyi ongelmia."

Mutta miksi somalialaistaustaisten suomalaisten maastamuutto pitäisi nähdä ongelmana? Suomen kansalainen saa lähteä mihin huvittaa, eikä savolaisinsinöörin New Yorkin komennukselle kukaan korviaan lotkauta - paitsi silloin, kun halutaan puhua suurituloisten veronalennuksista.

Ainakin muuttoliike horjuttaa uskoa siihen, että Suomi näyttäytyisi pakolaisille houkuttelevana kultamaana. Tuoreiden uutistenkin mukaan somalit hakevat turvapaikkaa Suomesta vasta sitten, kun eivät ole sitä muista Pohjoismaista saaneet.

Jos koettu syrjintä ja surkea työtilanne sysivät Suomessa toistakymmentä vuotta asuneita, valmiiksi suomea osaavia ihmisiä ulkomaille, miten tänne saadaan tulevaisuudessa houkuteltua ulkomaisia asiantuntijoita paikkaamaan työvoimapulaa?

Forsander muistuttaa, että kaikki eivät lähde jäädäkseen.

"Moni lähtee ulkomaille hankkiakseen kansainvälistä työkokemusta ja ehkä palaa myöhemmin Suomeen."

Entä Alto? Muuttaisiko hän takaisin, jos löytäisi töitä?

Vastaus singahtaa miehen suusta ennen kuin lause on ehtinyt edes loppuun.

"Absolutely!"

"Täällä ovat minun lähimmät sukulaiseni, ja täällä minulla on eniten ystäviä. Helsingissä on puhtaampi ilma kuin Lontoossa, ja kaikki toimii paremmin kuin Britanniassa", hän luettelee.

Puvuntakin povitaskussa Altolla on leijonakantinen passi.

n

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi