Isän ponnistus

'

Synnytyksessä tapahtuu kaikenlaista sellaista, mikä arkielämän puitteissa olisi aika pelottavaa. On tärkeää, että isä saa tarpeeksi tietoa siitä, mitä sairaalassa on edessä. Muuten voi käydä niin, että siellä on holtiton ukkeli, joka ei meinaa pysyä housuissaan", sanoo esikoisensa synnytyksessä mukana ollut Tommi Ilmonen, 30.

Tv:ssä synnytykseen lähdetään aina kiireellä, tauotta supisteleva äiti takapenkillä huutaen, eikä usein ehditä edes perille asti. Monella isällä ei olekaan realistista käsitystä siitä, miten kauan synnytys yleensä kestää. Tieto pitää rauhallisena, vaikka tuntikausiin ei ehkä tapahdu mitään.

Kahden lapsen isä Petteri Räisänen, 31, pitää läsnäoloa isän oleellisimpana tehtävänä synnytyksessä. "On vähän konkreettisia asioita, mitä voi tehdä. Itse hain ruokaa, lämmitin lämpöpusseja, suihkuttelin vettä, kannustin. Ponnistusvaiheen pitkittyessä painoin kätilön osoittamasta paikasta vatsasta."

Läsnäolon ohella yksi isän tärkeimmistä tehtävistä on toimia välittäjänä äidin ja kätilöjen välillä silloin, kun äiti ei jostain syystä pysty ilmaisemaan kaikkia toiveitaan. Synnyttäjän hyvin tunteva ihminen kykenee tunnistamaan äidin tuntemuksia kätilöitä paremmin.

Jos isä on ollut synnytyksessä aiemminkin, olo voi tuntua varmemmalta. Joskus synnytykset ovat kuitenkin niin erilaisia, etteivät aiemmin hyväksi havaitut temput toimi enää seuraavassa synnytyksessä. "Ensimmäisessä synnytyksessä vaimo ei sietänyt ollenkaan, että häneen kosketaan. Hän halusi vain kävellä ympäriinsä, ja itse yritin pysyä poissa tieltä. Seuraavalla kerralla sain kuitenkin hieroa sormeni kipeiksi. Isän pitää vain pysytellä rauhallisena, vaikka äidin toiveet voivat synnytyksen aikanakin vaihdella ihan koko ajan", sanoo kolmen lapsen isä Miska Lasarenko, 27.

Isän on syytä varautua myös äidin pinnan kiristymiseen. Tommi erehtyi ajatuksissaan laulamaan laulua Herrojen kanssa pellon laidalla, jossa todetaan myös "hieman vatsassa potkiakin taitaa ". Vaimo lopetti laulun lyhyeen.

Petterin vaimon mielestä mies hölötti liikaa puheliaan kätilön kanssa, kun vaimo yritti keskittyä ponnistamaan. "Jälkeenpäin tuli moitteita, että olisi pitänyt olla välillä hiljaakin."

Miskan vaimolla pettivät hermot niin, että väärään aikaan häneen koskenut kätilö sai nyrkistä. Toisessa synnytyksessä vaimo turhautui synnytyksen pysähtymiseen ja päätti lähteä kotiin. Miska pidätteli synnytyssalista päättäväisesti ulos marssivaa puolisoaan ja menetti hässäkässä paidankin päältään. Lopulta äiti saatiin suostutelluksi takaisin synnyttämään.

Uuden ihmisen tulo maailmaan on kenties vielä suurempi kokemus isälle kuin äidille, koska isä ei ole ehtinyt tutustua lapseen kantamalla tätä sisällään.

"Ennen synnytystä ajatteli tiedostamattaan, että maailmaan putkahtaa jonkinlainen yleinen vauvaotus, josta aikanaan tulee oikea ihminen. Vauva on kuitenkin oikea ihminen ja kokonainen persoona alusta alkaen", Tommi sanoo. "Siinä on sellainen käsittämättömän ruusunpunainen seesteisyyden hetki, jolloin kaikki on vain kaunista ja rauhallista. Kontrasti hetkeen juuri ennen syntymistä on valtava", Miska kuvaa.

Laulua harrastava Tommi lauloi synnytyssalissa pontevasti parkuneelle tytölleen kalevalamittaista laulua, jota hän oli laulanut myös raskausaikana. Tuttu ääni sai lapsen vaikenemaan, mutta sitten kyynelehti Tommi. "Siinä meinasi isä murtua täydellisesti."

Lapsen saannin jälkeen koko todellisuus saattaa jonkin aikaa näyttää erilaiselta. "Sitä on niin tottunut ajattelemaan hyvin fokusoituneesti, suunnittelemaan yhtä asiaa kerrallaan. Muutaman päivän ajan synnytyksen jälkeen maailmaa seurasi yhtenä kokonaisuutena. Se oli melkein kuin erilainen tietoisuuden tila", Tommi sanoo.

Tommi, Miska ja Petteri kokivat kaikki olleensa synnytyksessä avuksi. Vaimoistakin synnytys olisi ollut hankalampi ja kurjempi ilman puolisoa. Miehet ovat kuitenkin myös sitä mieltä, ettei isä ole korvaamaton apu. Synnytykseen voi lähteä yhtä lailla joku muukin äidille tarpeeksi läheinen henkilö.

Taannoin lehdissä käyty kriittinen keskustelu isien mukana olosta synnytyksessä ei saa miehiltä ymmärrystä. Tommi muistaa lukeneensa joskus tutkimuksesta, jonka mukaan niissä synnytyksissä, joissa äidillä on ollut tukenaan joku läheinen, on ollut vähemmän ongelmia kuin niissä, joissa äiti on ollut yksin.

Miskan mielestä keskustelussa myös heijastui kummallinen ajatus, että lapsen saisi vain äiti. "Kyllähän se on yhteinen lapsi ihan alusta alkaen."

Petteri ei ymmärrä keskusteluissa vilahtaneita ihmettelyjä työnantajia kohtaan, jotka antavat isille noin vain lomaa synnytykseen. "Jos esimies ei antaisi synnytyksen ajaksi vapaata, vaihtaisin firmaa", Petteri miettii. Hän pitää läsnäoloa synnytyksessä isän oikeutena. "Lapsien syntyminen on ollut minulle elämäni isoin asia."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi