Isien iltasadut

S atu seisoo Pasilan kirjaston lastenosaston kirjahyllyjen välissä. Haussa on tällä kertaa Astrid Lindgrenin kirjoja.

"Lapsena suosikkejani olivat Ronja ryövärintytär ja Veljeni leijonamieli", Satu muistelee.

Nyt hän hakee kirjoja 4-vuotiaalle hoitotytölleen Tarulle. "Taru tykkää eniten Peppi Pitkätossusta. Hassut jutut vetoavat häneen."

Satun mielestä mukavinta on lukea Eemelistä. "Eemelin toilailut ovat hellyttäviä. Poikaparka joutuu aina veistelemään."

Myös Mika luki pojalleen viimeksi Lindgreniä. Veljeni Leijonamieli oli juuri sopivaa luettavaa 8-vuotiaalle Severille.

"Me vanhemmat luetaan Severille kirjat, ja itse poika lukee sarjakuvia", Mika-isä selittää.

Severin veli, kaksi vuotta nuorempi Lauri tykkää kuunnella Grimmin satuja yhä uudestaan. Suosikkisadukseen Mika mainitsee ensimmäisen kerran jo 1919 julkaistun Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut.

"Se oli mukava iltasatu. Se avasi oven kokonaan uudenlaiseen ja hauskaan satumaailmaan", Mika pohtii.

P etterin poika Joonatan on melkein 3-vuotias, ja menossa ovat Mauri Kunnaksen Suuri urheilukirja, Lucy Cousinsin Vikke viidakossa sekä muutama Muumi-kirja.

"Pienempänä poika ei syönyt iltapuuroa, ellei samanaikaisesti luettu autojen myyntiesitteitä!" Petteri kertoo.

Isän oma suosikki on Muumien Nipsu. "Nipsu on antisankari. Se on ahne mutta silti kiltti opportunisti."

Myös Kirsi Kunnaksen runot kolahtavat sekä isään että poikaan. "Kunnaksen Runokirja on varsin mainio, ehkä jopa vähän psykedeelinen. Runon kissoista nimeltä Tiiu ja Tom Joonatankin osaa ulkoa", Petteri kertoo.

T apani kantaa kädessään 6-vuotiaan Onnin seuraavaa kirjaa, Uppo-Nalle ja sukellusvene. Elina Karjalaisen kirjoittama ensimmäinen Uppo-Nalle jatkaa menestyskulkuaan. "Uppo-Nalle on mielenkiintoinen hahmo. Iltasatua luetaan meillä joka ilta noin viisitoista minuuttia. Se on rentouttavaa puuhaa", Tapani toteaa.

Onni haikailee Hämähäkkimies-sarjakuvien perään. Alkavasta sarjakuvainnostuksesta huolimatta iltasadut vielä toistaiseksi ovat ja pysyvät Onnin perheessä.

Kaksivuotiaan Priyan isä Helge esittelee kotiin lainattuja videoita. "Luulen, että nämä Andersenin sadut ovat vielä vähän liian hurjia. Priya tykkää enemmän sellaisista pehmeistä saduista kuten Beatrix Potterin tarinoista. Tämä Pauli Possun tarinat menee varmaan hyvin kaupaksi", Helge pohtii.

Touhukas Priya kantaa isänsä eteen kasan kirjoja. Helge nostaa esiin kuvakirjan Pupen pihaleikit.

"Nämä ovat suosikkejani. Näistä Priya etsii esineitä. Hän on oppinut paljon sanoja kuvakirjoista", hän sanoo.

Priya istuu tuolille isänsä viereen. Isä osoittaa kirjan kuvissa olevia eläimiä.

"Mikä tämä on?" isä kysyy.

Priyan silmiin kohoaa jännitys. Vastausta hakien hän katsoo ympärilleen.

"Pupu!" hän huudahtaa hetken kuluttua, ja tyytyväinen hymy valtaa hänen kasvonsa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi