Onnellinen lomailija ei seurustele velvollisuudesta.

Joutilaisuus on haaste

Lomalaitumien vapaus voi pelottaa aikataulujen orjaa

 Kesäloma on luotu rentoutumiseen, mutta usein lomailijan toiveet ja todellisuus törmäävät.

Lomahornaa saattaa ruokkia täyteen ahdettu almanakka ja perheenjäsenten erilaisten toiveiden sekamelska.

Lomaan liitetään usein unelma vapaudesta, vaikkei tiedetä, mitä vapaus on.

Toiveiden täyttymistä yritetään varmistaa suunnittelulla.

Työnantajat edellyttävät luovuutta ja uusiutumista, mutta luovuus syntyy vain joutilaisuudessa. Tähän joutilaisuuteen työntekijöillä ei puolestaan ole aikaa eikä välttämättä kykyjäkään.

Vaikka kuinka kuvittelisi hallitsevansa lomaansa, ympäristö on harvemmin sopusoinnussa oman tahdon kanssa. Nykyihminen on taitava analysoimaan tunteitaan ja tarpeitaan, mutta huono pitämään kiinni omista haluistaan.

Kun ihminen tajuaa joutilaisuuden merkityksen, hän antautuu passiiviseen tilaan, pidättäytyy haluistaan ja ryhtyy olemaan läsnä ulkoisen maailman tarjoamille asioille.

Joutilaisuus on tyhjän ajan synnyttämää tekemättömyyttä, vapaasti virtaavia ajatuksia tai ajatusten puuttumista.

Suunnittelematon loma vaatii paljon rohkeutta. Se on riskinottoa, koska silloin kohtaa asioita, joihin ei ole valmistautunut.

Joutilaisuuden opettelu on ajatustapojen tuulettamista ja irtiottoa totutuista lomailuperinteistä. Harjoittelu kannattaa, sillä pelkkä tahto harvemmin riittää.

Joutilaisuuteen laskeutumista edeltää tietoisuus. Millainen lomastani on tulossa? Jos aikataulu on tehty tiukaksi, se on hyväksyttävä tai ryhdyttävä karsimaan.

Onko meille tärkeämpää saada remontti kuntoon vai rentoutua? Miksi taas ulkomaille?

Uusien ratkaisujen tekeminen perheessä vaatii, että kaikki kertovat omat toiveensa.

Aikeista ja suunnitelmista tehdään tiukka lista ja sitten päätetään pitää tehokkaasti ja järjestelmällisesti kiinni kiireestä.

Joutilaisuuden opettelu on usein myös rajanvetoa seuraelämälle.

Onko sukulaisvierailuista iloa, vai taasko valitetaan passaamisen raskautta ja jälkikäteen nuristaan? Jos ainaiset kesävierailut tympivät, niistä kannattaa luopua. Toinen vaihtoehto on kuulostella vanhoja tuttuja uusin korvin.

Onnellinen lomailija ei seurustele velvollisuudesta, sillä aito kohtaaminen on vuorovaikutusta vailla vastavierailujen paineita.

Myös tiedon rajoittaminen tervehdyttää. Informaatioähkystä kärsivä panee lehdet, radion ja television kesälomalle.

Joutilas kuljeskelee päivällä yöpaidassa kastelemassa kukkasia tai maleksii metsässä ja kaduilla, istahtelee kahviloihin, heittäytyy juttusille tuntemattoman kanssa, käy kurkistamassa, mitä lehtikeräyslaatikosta löytyy.

Yhtäkkiä hän saa päähänsä ajaa bussilla jonnekin tai ohjastaa polkupyöränsä täysin tuntemattomalle hiekkatielle.

Joutilaan toiminta ei aina ole kuvailtavissa, sillä parhaimmillaan joutilas vain on.

Joutilaisuuden läheinen ja haastava kumppani on turhautuminen.

"Onpa tylsää, mitä minä nyt tekisin" -ajatus on kuitenkin raikastetta aivoille ja mielelle, sillä se on hedelmällisintä maaperää luovuuden sikiämiselle.

Aito joutilaisuus on vaatimatonta, se ei pöyhkeile tekemättömyydellään eikä sen harjoittamisesta kartu lomabonuksia. Syksyllä työpaikan kahvipöydässä joutilas joutuu ehkä vaikenemaan, mutta siitä hän ei ole moksiskaan.

Uusien tapojen opettelemiseen liittyy aina se, että ensin sattuu, sitten tottuu, ja lopulta haluaa lisää. Kannattaa kokeilla - siitäkin huolimatta että joutilasta ei välttämättä ympäristö ymmärrä.

Kirjoitusta varten on haastateltu filosofi Ville-Matti Vilkkaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi