Kriisien ja katastrofien jälkihoidossa yhä puutteita

Tutkimus: Monet Konginkankaan omaisista ja loukkaantuneista toivoivat enemmän apua
STM painottaa kuntien vastuuta ja pohtii katastrofirahaston perustamista

 Kriisin jälkeinen ensihoito hoidetaan varsin hyvin, mutta sen jälkeen psykososiaalista apua on vaikea saada, todetaan tuoreessa Konginkankaan bussionnettomuutta koskevassa tutkimuksessa.

Suomen mielenterveysseuran ja Kelan tuottaman tutkimuksen päätulos vastaa myös aiempia suuronnettomuuksia koskevia tuloksia.

Tilanteen parantamiseksi kriisityön koordinaatiota tulisi tutkimuksen mukaan kehittää ministeriöiden, terveydenhuollon ja järjestöjen kesken.

Tukipalveluiden haku pitää saada vaivattomaksi, ja auttajilla tulee olla mahdollisuus ottaa suoraan yhteyttä uhreihin ja omaisiin.

"Surevalla ei ole voimia itse etsiä apua eikä häntä saisi jättää yksin", tutkimuksen tekijä, valtiotieteiden tohtori Riitta Kumpulainen korostaa.

Tutkimukseen vastasi 57 Konginkankaan onnettomuudessa läheisensä menettänyttä, loukkaantunutta tai loukkaantuneen omaista. Suurelle osalle turma oli aiheuttanut huomattavaa toiminta- ja työkyvyn laskua.

Enemmän apua olisivat toivoneet erityisesti lapsensa tai sisaruksensa menettäneet, loukkaantuneiden vanhemmat ja aiempia menetyksiä kokeneet. Naiset toivoivat lisäapua useammin kuin miehet.

Kolme neljästä oli saanut välitöntä henkistä apua, jatkotukea oli tarjottu 44 prosentille. Aktiivisimmin apua tarjosivat Suomen Punainen Risti ja seurakunnat. Parhaimpana apumuotona vastaajat pitivät vertaistukiryhmiä, mutta tärkeintä oli perheeltä, sukulaisilta ja ystäviltä saatava tuki.

Sosiaali- ja terveysministeriö painottaa kuntien vastuuta.

"Kuntien on järjestettävä sekä kriisi- että jatkohoito, ja kunnissa tulee olla riittävää psykoterapeuttista osaamista siihen", valtiosihteeri Terttu Savolainen painotti tutkimuksen julkistamistilaisuudessa.

Ministeriö selvittää mahdollisuuksia perustaa katastrofirahasto, joka turvaisi toimeentulon tällaisissa tilanteissa.

"Taloudellinen apu pitää saada nopeasti ja helposti, tai se pitkittää henkistä kärsimystä. Rahasto voisi auttaa ennen virallisten korvausten saamista", Savolainen sanoo.

Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtajan Pirkko Lahden mielestä onnettomuuksien tutkintalautakunnan rinnalle tarvittaisiin toinen lautakunta.

"Se tutkisi, että kaikki tulevat omassa kunnassaan hoidetuiksi. Sen voisi liittää esimerkiksi katastrofirahastoon", Lahti sanoo.

Kelan johtaja Mikael Forss pitää tärkeänä jälkihoidon kehittämistä ja helpottamista.

"Järjestelmän täytyy kuitenkin kohdata uhrit tasapuolisesti, sillä yksittäisen perheen onnettomuus on heille yhtä suuri katastrofi", Forss huomauttaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi