Lapsen jättämä itsemurhaviesti kulkee aina äidin mukana

Alle 20-vuotiaiden itsemurhien määrä puolittunut 15 vuodessa

 Helsinkiläisen Arjan käsilaukku painaa enemmän kuin monen muun. Mukana on seitsemän vuotta kulkenut kopio kirjeestä, jossa Arjan 17-vuotias poika jättää jäähyväiset ja kertoo, miksi päätyi itsemurhaan.

Samana vuonna 1999 itsemurhan teki Suomessa 51 muuta alle 20-vuotiasta.

Arja jakaa tunteitaan kohtalotovereidensa kanssa. Hän vetää kahta Surunauha-yhdistyksen vertaisryhmää Helsingissä.

Arja kertoo, että ravintolan nurkassa voi nähdä nauravan naisjoukon. Harva tietää, että kyseessä on lapsensa menettäneiden äitien tukiryhmä. Surusta ei koko ajan puhuta. Auttaa, että tietää vieressä istuvan ymmärtävän, miltä se tuntuu.

Arjan kohtalotovereiden määrä on vähentynyt, sillä nuorten itsemurhien vuotuinen määrä putosi alle puoleen, 74 tapauksesta 31:een vuosina 1990-2005. Pääkaupunkiseudulla vuosittaisten tapausten määrä väheni kymmenestä seitsemään. Pienten lukujen erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Viime vuoden tilastot valmistuvat syksyllä, mutta myönteisen kehityksen uskotaan jatkuvan.

Syynä itsemurhien vähenemiseen on Kansanterveyslaitoksen professorin Jouko Lönnqvistin mukaan se, että depressioon on kiinnitetty enemmän huomiota itsemurhien ehkäisyhankkeen aikana 1986-1996 ja sen jälkeen.

Lasten- ja nuortenpsykiatrian rahojen riittämättömyydestä on keskusteltu, mutta professorin mukaan tilanne ei ole mahdoton. "Vaikka puutteita on, tarjotun lasten- ja nuortenpsykiatrian volyymi on kuitenkin puolitoista- tai kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta."

Nuorten itsemurhan taustalla on usein depressio, mutta valtaosalla mielenterveysongelmaa ei ole tunnistettu, nuorten itsemurhia tutkinut Kuopion yliopiston professori Mauri Marttunen kertoo. Joka kolmannessa tapauksessa mukana on päihdeongelma, ja puolet pojista oli humalassa.

Arjan mukaan hänen poikansa ei antanut selviä merkkejä pahasta olostaan, eikä käyttänyt alkoholia, joten apua ei haettu. Koulu ja harrastukset sujuivat, kaveripiiri oli hyvä.

Pojan kuolema kuitenkin laukaisi isän piilevän kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Myös pojalla on voinut olla piilevänä periytyvä, itsemurhariskiä lisäävä sairaus.

Itsemurhasta ei ole kauniita tarinoita. Arjan poika puukotti itsensä sänkyynsä toivotettuaan äidilleen hyvät yöt.

Ryhmässä keskusteleminen on vähentänyt Arjan itsesyytöksiä: monille muillekin vanhemmille lapsen ratkaisu tuli yllätyksenä, ilman varoituksia.

"Poikani oli kiltti, ei ikinä tapellut tai mellastanut. Samanlaisia olivat monien muidenkin ryhmäläisten lapset."

Joskus nuoren hiljaisuus on kapinointia suurempi ongelma. Lönnqvistin mukaan nuorten kapina purkaa pahaa oloa, mutta hiljaisen nuoren ongelmat saattavat kehittyä pitkälle ennen niiden huomaamista.

"Olenkin monia kertoja ajatellut, ja jopa suunnitellut itsemurhaa, mutta sitten olenkin jättänyt sen, päivä on kirkastunut. Mutta sekin on vain hetkellistä", 15-vuotias tyttö kirjoittaa internetissä nuorten keskustelupalstalla. Tytön vanhemmat eivät ajatuksista tiedä.

Koululaiskyselyiden mukaan vakavia itsemurha-ajatuksia on ollut kymmenesosalla nuorista. Psykiatriseen hoitoon tulleista nuorista puolet on ajatellut tekoa ja viidennes yrittänyt.

Lönnqvist kertoo, että joka kolmas itsemurhan tehneistä nuorista on yrittänyt sitä aikaisemminkin.

Poikansa menettäneelle Arjalle vertaisryhmästä on ollut suuri apu. Keskustelu muiden saman kokeneiden kanssa on auttanut ymmärtämään, että katkeruus, suru ja jossittelu ovat tyypillisiä itsemurhan tehneiden omaisille.

Virallista apua Arja ei kiittele. Hän kertoo, että häntä ja pojan isää epäiltiin pojan surmasta, kunnes itsemurhaviesti löytyi sängyn patjan alta.

"Paikalle ei tullut lääkäriä tai muuta auttajaa. Meille sanottiin vain, että älkää riidelkö."

Myöhemmin hän on saanut apua Surunauha-yhdistyksen lisäksi Suomen mielenterveysseuralta ja työterveyslääkäriltä.

"Nyt olen päästänyt pojastani pikkuhiljaa irti. Ei tästä koskaan pääse yli, mutta olen oppinut elämään asian kanssa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi