Eläimet ovat terveitä, ja ne ruokitaan hyvin.

Lihan lyhyt elämä

Suurin osa eläimistä elää ahtaasti vailla virikkeitä

 "Saparo on sian mittari. Jos se on kiekuralla, sika on hyvällä tuulella. Jos se roikkuu, sika on masentunut tai alistunut", opastaa mäntsäläläinen siankasvattaja Markku Laine.

Suurin osa tilan noin tuhannesta saparosta on nätisti rullalla. Emakko-osastolla kärsäkkäät köllöttelevät raukeina valtavan olkikasan ympärillä. Osa tonkii, osa mutustelee korsia.

Eettistä lihansyöjää kiinnostaa pihvin laadun lisäksi eläinten hyvinvointi.

Millaista elämää viettävät siat, naudat, broilerit ja lampaat? Onko kuljetukset hoidettu hyvin? Kuinka elämä päättyy?

"Yleisvaikutelma on, että tuottajat ovat kiinostuneita eläinten hyvinvoinnista", kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Jaana Mikkola maa- ja metsätalousministeriöstä.

Myös suomalainen eläinsuojelulainsäädäntö on Euroopan tiukimpia.

Käytännössä eläinten olot kuitenkin vaihtelevat. Hyvinvointiin panostaminen on kallista. Usein eläimille tarjotaankin vain se, mikä on lain mukaan pakko.

Se ei riitä takaamaan, että eläin saisi elää onnellisen elämän.

"Eläinsuojeluasetus määrittelee usein vain minimivaatimukset sille, että eläin ei kärsi. Ne eivät ole hirveän tiukkoja eläinten hyvinvointia ajatellen", Mikkola huomauttaa.

Monet perusasiat ovat suomalaisilla eläimillä kunnossa. Hoito on ammattitaitoista. Eläimet ovat terveitä. Ne ruokitaan hyvin. Elintilojen hygienia ja kunto ovat usein huippuluokkaa.

Myös suomalaisille tiloille tyypillisestä pienestä eläinmäärästä on etua. Hoitajille jää enemmän aikaa huolehtia yksittäisestä eläimestä kuin tuhansien eläinten tehotuotantolaitoksissa.

Sen sijaan tilaa ja virikkeitä eläimillä on usein vähän. Myös jalostus aiheuttaa ongelmia.

Ahtaus ja tylsistyminen uhkaavat pahiten sikoja ja nautoja. "Sika on erittäin vilkas ja utelias eläin. Sen pitää saada tutkia ja tonkia", kertoo sikojen hyvinvointiin perehtynyt tutkija Anna Valros Helsingin yliopistosta.

Jos tongittavaa ei ole tai sika ei mahdu väistämään muita sikoja, se stressaantuu. Seuraa nahistelua ja lajikumppanin hännän pureskelua. Kivulias hännän menetys onkin sikaloiden yleisin vitsaus.

Tilaa ja virikkeitä pitäisi naudoillakin olla enemmän. Monet elävät yhä paikoilleen kytkettyinä. Se verottaa myös naudan elinvuosia.

Nykymansikin keskimääräinen elinikä on neljä vuotta. Se voisi kuitenkin elää jopa 20-vuotiaaksi.

"Ikää voitaisiin pidentää riittävän kävelyn ja pehmeän makuualustan avulla", toteaa AtriaNaudan projektieläinlääkäri Tuomas Herva.

Eläimen lihakset pysyisivät kunnossa, hiertymien ja tulehdusten määrä vähenisi.

Broilerin elämänlaatu kompastuu jalostukseen. Se ei kuuden viikon elämänsä aikana ehdi tehdä juuri muuta kuin kasvaa.

"Jalat eivät aina kestä sitä nopeaa painonkasvua, mihin eläin on jalostettu", kertoo siipikarjan hyvinvointia tutkinut Matti Heikkilä Helsingin yliopistosta.

Etenkin broilerin rintaosa kasvaa niin isoksi, että se vaikeuttaa lintujen kävelyä.

Lampaalla tuntuu menevän mukavammin.

ProAgrian lammastilaneuvoja Johanna Rautiaisen mukaan päkät saavat toteuttaa hyvin niille tyypillistä käyttäytymistä eli laumaelämää ja laidunnusta.

Tilaongelmia on vähän. Osa lampaista pääsee ulos myös talvella. Vehreämmille niityillekin suurin osa lampaista lähtee suoraan laitumelta.

Suurin haaste on oikeanlainen ruokinta. Tietoa uusille kasvattajille on vähän.

Entä kujetukset? Päiviä kestäviä kuljetusrääkkejä maasta toiseen ei Suomessa onneksi ole.

Matkat ovat silti pidentyneet sitä mukaa kun teurastamoja on lakkautettu. Vuonna 2004 viidennes kuljetuksista ylitti kahdeksan tuntia.

Pisimmät maa- ja metsätalousministeriön tarkastuksiin osuneet eläinsiirrot olivat 12 tuntia.

Keski-Euroopassa kuljetukset voivat kestää 3-4 päivääkin. Esimerkiksi lampaita kuljetetaan Irlannista Keski-Eurooppan kautta Lähi-itään.

Suomessa kuljetuskalusto ja kuljettajien ammattitaito saavat kiitosta.

"Ruhjeita suomalaisissa naudoissa esiintyy huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi amerikkalaisissa. Atrialla niitä on reilusti alle prosentilla eläimistä", kertoo tarkastuksista vastaava Herva.

Eläinten hyvinvointi kuljetuksen aikana on tärkeää myös tuotantosyistä. Stressi pilaa lihan: naudan liha muuttuu sitkeäksi, sian liha lötkistyy.

Kuljetusten kuuma keskustelu koskee kalkkunakukkoja. Lain mukaan linnun pitäisi pystyä seisomaan luonnollisessa asennossa ja vaihtamaan asentoa.

Kukkoja on kuitenkin monissa paikoissa sullottu laatikoihin niin ahtaasti, etteivät ne pysty liikkumaan kuljetuksen aikana.

Ongelma on tuttu myös Järvi-Suomen Portin teurastamolla Juvalla, myöntää ohjauspäällikkö Ilpo Seppänen.

Teurashallissa puretaan parhaillaan reilun 1600 kalkkunakanan lastia. Osa eläimistä seisoo, osa makaa. Vaikka lintuja on 35 sentin korkuisissa ja reilun neliömetrin kokoisissa häkeissä jopa 16, ne mahtuvat sentään liikkumaan.

Seppäsen mukaan laatikot ovat käyneet pieniksi, koska kalkkunoiden koko on kasvanut jalostuksen kehittymisen ja tehoruokinnan ansioista. Kuljetuskaluston uusiminen taas on kallista.

Järvi-Suomen Portissa ongelmaan on puututtu kalkkunantuottajien koulutuksella. Tuottajat ovat saaneet opastusta lintujen lastauksessa ja ruokinnassa.

Lokakuusta lähtien teurastamoiden on eläinsuojeluviranomaisen antaman määräyksen mukaan uusittava kuljetushäkit tai teurastettava kukot viikkoa nuorempina. Silloin JärviSuomen Portinkin kukot teurastetaan 15-16 viikon ikäisinä.

Siivekkäiden, sarvipäiden ja saparohäntien viimeiset vaiheet ovat ohi nopeasti. Suurin osa teurastetaan alle vuorokausi teurastamolle saapumisen jälkeen. Tarkastuseläinlääkärit valvovat, ettei eläimille aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Ne lopetetaan ampumalla, sähkövirralla tai hiilidioksidilla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi