1 2 3 4 5

Maanantaiaamuna opettaja Elina Ojalan kymppiluokasta on paikalla vain puolet

Myllypuron yläasteen oppilaista 40 prosenttia on maahanmuuttajia

 Luokassa haisee ummehtuneelle. Ensimmäisenä opettaja Elina Ojala avaa ikkunat. "Muuten ilma loppuu jo ekan tunnin aikana", hän sanoo.

Tunnin alussa Myllypuron yläasteen kymppiluokan 17 oppilaasta on paikalla vain neljä. Viides tulee myöhässä, kuudes ja seitsemäs perässä. "Huomenta. Huomenta. Huomenta", Ojala tervehtii sitä mukaa, kun oppilaita valuu luokkaan.

Joku tervehtii takaisin, mutta tuskin kuuluvasti. Lopulta puolet luokasta on paikalla. "Aika tavallinen määrä. On huono tuuri, että mun tunnit alkavat maanantaina 8.15", Ojala sanoo.

Luokassa on vihreä liitutaulu, oranssit muovituolit ja hailakat verhot. Paperitelineeseen liimatussa tarrassa lukee; "Huoneistossa kotieläimiä".

Aluksi kympit saavat kokeet takaisin. "Oho!" paperinsa hakenut tyttö yllättyy. Vierustoveri kysyy, paljonko hän sai. "Kuusmiinuksen."

"Aika hyvin meni siihen nähden, että et ollut yhdelläkään tunnilla", opettaja kommentoi ja alkaa käydä kysymyksiä läpi.

"Mistä ajanlasku alkoi?"

Kympit kiertävät vaativaa katsetta. Ulkona on pihlajia.

"Hei halloo", opettaja huhuilee. Aikaa kuluu, kukaan ei vastaa.

"Ei herranjestas, mä hyppään kyllä kohta ikkunasta pihalle", opettaja parahtaa.

Lopulta joku hapuilee oikean vastauksen.

"Kympit ovat tottuneet siihen, että asiat ratkaistaan kääntämällä selkä tai antamalla periksi", opettaja kertoo tunnin jälkeen.

Myllypuron yläasteen 230 oppilaasta noin 40 prosentilla on maahanmuuttajatausta. Se on enemmän kuin missään muussa Suomen koulussa.

"Opettajalta se vaatii paljon, koska oppilaiden koulunkäyntitaidot ovat hyvin erilaisia. Eteneminen voi olla hidasta aineissa, jotka vaativat hyvää lukutaitoa."

Yhteiskuntaoppia ja uskontoa opettava Ojala haluaisi käydä huonosti suomea taitavien kanssa kokeet suullisesti, mutta siihen resurssit eivät riitä. "Niin kauan kuin monikulttuurisuuden haasteet koskevat Suomessa vain muutamia kouluja, niihin ei puututa", hän sanoo.

Koulun oppilaat puhuvat äidinkielenään 14 eri kieltä. Heille opetetaan viittä uskontoa sekä elämänkatsomustietoa. Uskontojen kirjo näkyy väljyytenä Ojalan evankelisluterilaisilla tunneilla. "Yhdessä ryhmässäni on vain kymmenen oppilasta."

Myllypuron yläasteella on yhdeksän tavallista luokkaa, maahanmuuttajaluokka, kaksi erityisluokkaa ja kaksi kymppiluokkaa. Toinen erityisluokista on pysäkki, jossa yritetään palauttaa oppilaiden koulunkäyntirutiinit. Sen opettaja tarvittaessa vaikka soittaa lintsarin perään.

"Välillä tuntuu, että on sosiaalityöntekijä, välillä äiti ja isä. Täytyy olla joustava, ja ymmärtää, että ongelmat eivät aina johdu oppilaista", Ojala sanoo.

Ruokatunnilla Ojala lämmittää evääksi ottamansa aterian mikrossa ja syö kuhan sahramikastikkeessa muovikiposta.

Kukaan koulun opettajista ei syö kouluruokaa muulloin kuin ruokalan valvontavuoron aikana. "Se on niin kallista, 3,70 euroa on kouluruoasta liikaa", Ojala sanoo ja muut nyökyttelevät.

Opettamisesta hän ei pääse eroon edes opettajanhuoneessa. "Elina hei, kuinka syvälle ne valkosipulit pitää istuttaa?" joku kollegoista kysyy.

Valkosipuleita Ojala kasvattaa mökillä Petäjävedellä. "Oikeastaan se on miehen harrastus. Mutta kohta täällä on kaikilla meidän valkosipulinsiemeniä."

Elina Ojala kulkee työmatkat lumentuloon asti polkupyörällä. Länsi-Helsingissä asuvan kolmen lapsen äidin työpäivän pituus vaihtelee, mutta usein se päättyy vasta neljän-viiden aikaan. Opetustunteja kertyy viikossa noin 25 ja sen lisäksi tulevat kokeiden tarkistukset, kokoukset ja muut työt.

Ojala on opettanut Myllypurossa kymmenen vuotta, mutta koko sinä aikana hän ei ole asunut Itä-Helsingissä. "Siitä on opettajan työssä etua. Se on rankka duuni, ja on kiva, että vapaa-ajan ympäristössä on eri lapset ja nuoret", hän sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi