Meiltähän se sujuu!

Lapsen itsetunto kasvaa pienissä ja arkisissa kotitöissä

 Espoolaisen rivitalon keittiössä käydään tiukkaa neuvottelua. Osapuolina ovat 6-vuotias Risto Ilomäki ja 4-vuotias Tapio Ilomäki. Kokousagendalla on huoli taikinakoneesta. Tulisiko sen veivata hiljaa vai kovaa.

"Kunnon kyytiä", vaatii Risto.

"Eikun hiljaa", haluaa Tapio, jolla on asiassa veto-oikeus. Tapion käsi on nimittäin nopeutta säätelevällä nupilla, ja nappula pysyy tiukasti kakkosella.

Nuorinta veljeä Eeroa, 2, ei taikinan vatkausnopeus kiinnosta. Hän ihmettelee pää puoliksi taikinakulhossa jauhojen, hiivan ja veden yhteytyksestä aikaansaatua muotoa.

"Siitähän tuli pallo", perheen kuopus hihkuu.

Ilomäen pojat ovat puuhakkaita veikkoja.

"Otatteko kahvia?" Tapio innostuu ja hinaa jakkaran kahvinkeittimen viereen. Ilman sitä ei metrinmittainen kahvinkeittäjä hommiinsa ylettyisi.

"Jeesbox, suodatinpussi", keittäjä kommentoi, kun suodatinpussi löytää oikean paikan, eikä kahvinpuruistakaan ohi mene kuin muutama. Kaikkein hauskinta kahvinkeitossa on Tapion mielestä veden mittaaminen.

"Sitä tulee aina paljon!" Tapio pohtii ja kaataa kieli keskellä suuta vettä keittimeen. Vielä kansi kiinni ja keitin käyntiin.

"Lähtöö!"

Leikki-ikäinen lapsi harjoittelee arkiaskareita mielellään.

Hän haluaa tehdä itse, sillä niin kahvinkeitto, pullan leipominen kuin pöydän pyyhkiminenkin ovat jännittäviä leikkejä, jotka opitaan äitiä ja isää matkimalla.

Sen lisäksi että on kätevää tehdä arkiaskareita yhdessä lasten kanssa, hetkiin sisältyy myös kasvatuksellista sanomaa. Parasta on yhdessä tekeminen.

"Kotityöt ovat yksi yhdessäolon muoto. Pahinta on, että lapsi jää liian varhain ylivoimaisten tehtävien kanssa yksin. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta", kertoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen.

Sinkkosen mukaan pienikin lapsi osaa jo paljon.

"Parivuotias voi kiikuttaa vaipan roskiin tai ojentaa isälle tavaran. Kyllähän lapsi mielellään harjallakin huiskuttelee ja siivoaa, vaikkei siitä taida sen siistimpää tulla. Tärkeintä on kuitenkin kehua lasta ja ihastella esimerkiksi hänen siistimäänsä pöytää", Sinkkonen opastaa.

Kaksivuotias Eero kolistelee tiskialtaalle tuolin kanssa. Vedellä läträäminen on siivoamisessa hauskinta. Eero kastaa tiskirätin veden täyttämään kattilaan ja alkaa jynssätä hanaa.

"Purista Eero-kulta se rätti ensin", poikien äiti, Riina Ilomäki neuvoo, ja Eero tirskauttaa ylimääräiset vedet lavuaariin. Samaan aikaan isoveli Risto siivoaa vessaa kumihanskat käsissä. Vesi roiskuu, mutta siistiäkin tulee. Pönttö saa kunnon huuhtelun.

"Kyllä se siitä kuivuu", Riina Ilomäki lohduttautuu ja kiitää keittiöön auttamaan Eeroa, joka on muksahtanut tuolilta lattialle. Energisen poikakolmikon äiti yrittää toisiaan tehdä ruokaa salassa.

"Heti kun keittiöstä kuuluu pienikin kolahdus, nämä kaksi pienintä ilmestyvät paikalle. On hauska hämmentää, kaataa ja mitata", äiti tietää.

Mutta tiukkojakin sääntöjä on: "Kun uuni avataan, poikien on oltava kaukana."

Hän on silmin nähden pitkämielistä laatua. "Välillähän meidän puuhastelut kyllä loppuvat siihen, että kaikki itkevät ja huutavat."

Kun lapsi kokee olevansa hyödyksi arjessa, se nostaa huomattavasti hänen omanarvontuntoaan ja auttaa itsenäistymään.

"Lapselle on hyvä opettaa niin sanottu yhteisen pesän ajatus. Perheessä ei asu joukkoa täyshoitolaisia, vaan yhtä tärkeä kuin on perheen jokainen jäsen, on myös hänen osallisuutensa", Sinkkonen selventää.

Hänen mukaansa useimmissa perheissä päänvaivaa aiheuttaa liian flegmaattinen lapsikatras.

"Vanhempien on vain kieltäydyttävä orjan roolista ja laitettava lapsi tekemään. Normaalin lapsen kuuluisi kyllä olla noloissaan, jos hän jatkuvasti teettää työnsä muilla", Sinkkonen pohtii.

Isommista urakoista lapsi voi Sinkkosen mukaan hyvinkin saada pientä korvausta.

"Samalla kehittyy lapsen käsitys työn ja rahan suhteesta, joka monilla näyttää olevan vähän huono", Sinkkonen kertoo.

Ilomäkien perheessä on päästy leipomaan pipareita. Taistelu parhaasta kaulimesta kääntyy Riston eduksi. Pelti täyttyy mitä mielikuvituksellisimmista piparkakuista, joita pojat lupaavat syöttää joulupukille.

Suurimmassa luovuuden puuskassa on Tapio, joka taiteilee piparkakusta limupullon, pianon ja raketin. Risto ja Eero keskittyvät taikinan maisteluun.

Perustaisivatko taidokkaat leipuriveljekset peräti leipomon?

Idea ei saa kannatusta, koska tulevaisuuden suunnitelmat ovat muualla, toistaiseksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi